maanantai 21. toukokuuta 2012

Naiset kirjoittavat naiseudesta

Yksi varmasti tämän hetken seuratuimmista suomalaisista naiskirjailijoista on Katja Kettu. Kätilön myötä suuren yleisön tietoisuuden saavuttanut Kettu on koostanut yhdessä toimittaja Krista Petäjäjärven kanssa teoksen Pimppini on valloillaan, naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö (WSOY 2012).

Pimppini on valloillaan sisältää kokoelman suomalaisten naisten kirjoituksia seksuaalisesta vallankäytöstä- fyysisestä tai henkisestä. Kertomuksia ja näkökulmia seksuaalisen vallankäytön eri näkökulmista- käsittelyssä ei siis ole pelkästään raiskaukset ja lähentelyt vaan seksuaalisen vallankäytön eri muodot. Vaikka tekstit ovat fiktiivisiä, luultavasti osa niistä kuitenkin hipoo todellisuutta. Esimerkiksi Rosa Liksomin tekstissä tutustaan poliisikuulusteluihin joutuvaan Rosa Liksomiin (faktaa vai fiktiota???) ja Rakel Liekki kirjoittaa pornoteollisuuden jättämästä leimasta.

Kirja on jaettu eri aihealueisiin ja jokaisen aihealueen avaa joku asiantuntija tai tutkija tms. kertoen naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan liittyen tilastoja ja tutkimuksia. Kuulostaa ehkä kuivalta, mutta nämä uuden kappaleen avaajat johdattavat mielenkiintoisilla faktateksteillään hyvin fiktion maailmaan.

Kirjan nimi on muuten miusta aika hauska, hihi.

Antologisissa teoksissa on tietenkin hyvin monenlaisia tekstejä, osa kolahtaa lujaa, osa ei. Muutamat tekstit luin hieman hyppien läpi, enemmät kiinnostavat luin nenä kiinni kirjassa. Merkityksellistä tässä teoksessahan on se, että tämä maailma tarvitsee tällaista. Tämä maailma tarvitsee teoksia, joissa naiset kirjottavat netissä vaanivista pedofiilisedistä, miehiä hakkaavista vaimoista, pimeällä kujalla (harmittoman?) miehen pakoon juoksemisesta. Harmillistahan tässä on se, että luultavasti tämän tulevat lukemaan lähinnä naiset.

Tosin yksi mies tämän on ainakin lukenut, mtv3:n Pauli Poutanen, joka ihan arvostelunkin tästä kirjoitti. Jokainenhan saa olla mitä mieltä haluaa, mutta on mielestäni typerää ja kapeakatseista nostaa kaikista tämän kirjan naisista suureen valokeilaan Rakel Liekki, joka teksti on "pettymys kokonaisuuden kannalta"  ja "nyt kirjan odotetuin osuus lässähtää pahasti". Miksi Rakel Liekki on kirjan odotetuin osuus? Tai onko Rakel Liekki kirjan odotetuin osuus? Johtuuko se siitä, että hän on pornotähti? Poutanen ei keskity teokseen kokonaisuutena vaan on erityisen pettynyt 36 kirjoituksesta yhteen ja olettaa, että entisenä pornoteollisuuden ammattilaisena Liekillä olisi jotain painavaa sanottavaa tähän. Kuten jo sanoin, että kirja sisältää parempia ja huonompia tekstejä, mutta kirja on kokonaisuus eri kirjoittajien teksteistä ja kokemuksista, eikä muiden tehtävänä ole pedata lukijalle tietä kohti kirjan huipentumaa; Rakel Liekkiä.

Ja nyt kun ollaan naiseuden ja pimppien äärellä nostan samalla esiin vuonna 1999 ilmestyneen teoksen Ruotsista, Pilluparven (Fittstim, 1999, suomeksi ensimmäisen kerran 2003).



Pilluparvi on kahden toimittajan ja yhden kirjailijan (Brita Zilg, Belinda Olsson, Linda Skugge) kokoama teos, jossa naiset kertovat kokemuksiaan naiseksi kasvamisesta. Kirja on vahvasti feministinen teos, ja muistuttaa se muistuttaa heti kärkeen siitä, että feminismi ei tarkoita sitä, että "pojat ovat tyhmiä" vaan feministi pyrkii kohti maailmaa, jossa sukupuolemme ovat tasa-arvoisia keskenään.
Kirjan hieman provosoiva nimi tulee siitä, että vuonna 1992 Ruotsin ammattijärjestö LO:n puheenjohtaja Stig Malm oli kutsunut sosiaalidemokraattista naisliittoa "vitun pilluparveksi".

Jälleen kerran, Pilluparvenkin lukijoista suurin osa lienee naisia. Myös miehet voivat tarttua tähän teokseen! Naisten kanssahan te elätte, hitsi vie.

Molemmat kirjat käsittelevät siis vahvasti naiseutta ja se käy ilmi myös molempien teoksien nimistä. Pimppini on valloillaan -teosta lukiessani mietinkin miksi naiseudesta kertovaa kirjaa pitää korostaa noin vahvoilla kirjan nimillä. Siis molemmat nimet ovat oikein hyviä ja osuvia, mutta pitääkö naisten hakea niin kovaa ääntään naiseudelle, kirjan kannen pitää lähes huutaa. Että nyt käy selväksi, että nyt puhutaan siitä millaista on olla nainen ja mulla on pimppi! Jos miehistä ja miehisyydestä julkaistaisiin vastaavanlainen teos mitä nimeä se kantaisi? Komeilisiko kirjan nimessä esimerkiksi pippeli, kyrpä tai kalu?

2 kommenttia:

  1. Onhan niitä peniskirjojakin jo olemassa (mm. nimellä peniskirja), tosin en ole perehtynyt niiden sisältöön sillä pelästyin nimeä jo hieman. Samaa voi toisaalta ehkä sanoa näistä kirjoista. Nimi shokeeraa, mutta toisaalta myös aiheuttaa sekavan "mikä se on mitä siinä sanotaan miksi on kirjoitettu sukuelimistä mitämitä" reaktion, jota sävyttää häveliäs "no eihän toisten pimpit minulle kuulu" ajatus.

    On kuitenkin todellinen sääli, että miehiä tuntuu kiinnostavan naisten maailma niin verrattain vähän, että heille usein riittää stereotypiat ja median rakentama kuva. Mm. omaa isääni tai muita miespuolisia sukulaisiani en saisi kuuna herran päivänä tarttumaan naiseudesta kertovaan kirjaan.
    Toisaalta voin lohduttautua sillä, että kaveripiiristä sen sijaan löytyy jokunen mieshenkilö, joita naistenkin asiat ja elämät kiinnostavat.

    Hieno kirjoitus jälleen kerran!

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Joo onhan noita peniskirjoja, mutta käsittääkseni ne käsittelee sitten vaan sitä penistä- eiköhän noita pimppikirjojakii oo, jotka käsittelee vaan pimppiä. Näissä kirjoissa tulokulma on ehkä vähän toinen, onko miehistä kirjoja, joissa käsitellään miehisyyttä? Mieheksi kasvamisen vaikeutta, onko nyky-yhteiskunnassa miehillä tarpeeksi liikkumavaraa omaan sukupuoleensa nähden? En tiedä!

    VastaaPoista