lauantai 8. joulukuuta 2012

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Blogi on elänyt hiljaiseloa kun mitään sanottavaa ei ole ollut. Toki jonkun julkaisun olisi voinut tehdä siitä, että lunta tuli ja tein pipareita, mutta kaiken koulu- ja joulutohinan keskellä iltaisin on mielummin kääriytynyt huopaan ja tutkiskellut hiljaa elämää oman päänsä sisällä. Tai vaihtoehtoisesti omaa mielenterveyttä on hoidettu iltaisin katsomalla Frendejä digiboksilta.

Pitkästä aikaa kuitenkin luin jotain sellaista, josta on tarve kirjoittaa. Ihan jokainen kirja ja sarjakuva ei arvostelumuodossa tänne pääse, kun aina ei vaan jaksa, mutta nyt..!

Tutustuttuani muutama vuosi sitten José Saramagon teokseen Kertomus sokeudesta (Ensaio sobre a cegueira, 1995), sekä Cormac McCarthyn Tiehen (The Road, 2006) janosin lisää dystopioita. Pian minulle suositeltiinkin Margaret Atwoodin teosta Oryx ja Crake (Oryx and Crake, 2003), mutta koska minulla on hassu tapa hieman pantata lupaavalta kuulostavia kirjoja ja hyvien kirjailijoiden teoksia, myös tämän teoksen oikeaa hetkeä piti odotella muutama vuosi. Sen aika oli nyt. Kirja löytyi vielä itseasiassa toissa kesänä Lahden kaupunginkirjaston poistomyynnistä ja koska olin kirjaa kuullut kehuttavan olin ikionnellinen löydöstäni, jes!

Oryx ja Crake kertoo maailmasta, jossa eletään huippuunsa kehitetyn geenimanipulaation jälkimeiningeissä. Lukija tutustuu aluksi Lumimieheen, kirjan päähenkilöön, joka on tiettävästi viimeinen ihminen maailmassa. Päivittäisenä haasteena on pula ruuasta, paahtava aurinko ja luontoon päässeet, sinne kuulumattomat yksilöt. Nurkan takana voi olla aggressiivinen gemakko (sika, joka geenimanipulaation avulla tuotettiin kasvattamaan elimiä elinsiirtoa varten, tietenkin siis ihmisen hyväksi) tai koirasusi- vartioimaan luotu yksilö, jonka ei koskaan pitänyt päästä luontoon.

Maailmasta löytyy onneksi myös harmittomia yksilöitä, ihmismäisiä olentoja, crakelaisia. Nämä hieman tyhjäpäiset ja lapsekkaat hahmot ovat lukijalle melkoinen kysymysmerkki kirjan loppumetreille asti, samoin kuin jossain määrin Oryx ja Crake ja heidän suhteensa crakelaisiin.


Kirjaahan ei saisi arvostella kannen perusteella, mutta tässä painoksessa oli silti mielestäni uskomattoman ruma kansi...


Kirjassa eletään rinnakkain Lumimiehen ja Jimmyn maailmassa. Lumimies on tässä ja nyt, hän elää kaaoksessa jossain määrin yhdessä crakelaisten kanssa. Mutta kauan sitten Lumimies ei ollut Lumimies vaan Jimmy. Lumimiehen muistelmien kautta tutustutaan Jimmyn lapsuuteen ja nuoruuteen, siihen kuinka hän tapasi Craken ja mikä tämä tuho oli, joka lopulta hävitti kaikki muut ihmiset maailmasta. Tietoa syötetään lukijalle pikkuhiljaa ja Crake onnistuu pysymään melko salaperäisenä hahmona kirjan loppuun asti. Vielä salaperäisempi on Oryx, tyttö Jimmyn ja Craken yhteisestä menneisyydestä.

Melko verkkaisesta etenemisestään huolimatta Oryx ja Crake pitää lukijan hyvin otteessaan. Lopussa sitten asioita alkaa selviämään niin vauhdikkaasti, että lukiessa meinaa hengästyä. Tarinassa lukijalle esitellään vähitellen geenimanipulaation ihmeitä, sen pelottavia ja uskomattomia saavutuksia. Kun ihminen on keksinyt keinot leikkiä jumalaa, sen mahdollisuudet tuntuvat lähes rajattomilta.

Oryx ja Crake on hieno, pohdiskeleva, pelottavia ajatuksia herättävä teos.

Mainittakoon vielä, että kirja imaisi sen verran voimakkaasti tämän lukijan mukaansa, että yksi yö meni siihen, että heräilin noin tunnin välein päässäni kysymys "Mitä Crake tekee?"