maanantai 23. tammikuuta 2012

Nöyrin palvelijanne

Amélie Nothombin Nöyrin palvelijanne (Stupeur et tremblements, 1999) on samaan aikaan hykerryttävä ja hieman kauhistuttava. Nothomb kertoo miniromaanissaan omista kokemuksistaan japanilaisen suuryhtiön työntekijänä- vaikka hänellä työntekijänä riitti kielitaitoa, älyä ja intoa niin näillä ei tarkkaa toimistohierarkiaa murreta. Itse hoidetaan vain itselle asetetut tehtävät, eikä ole sinun tehtäväsi arvioida vastaavatko ne osaamistasi.

"Herra Saito oli nimennyt poikansa Tsutomeruksi, mikä tarkoittaa "tehdä työtä". Minua nauratti ajatellessani, miten sattuvasti nimi enteili pojan tulevaisuutta.
Kuvittelin, miten poika muutaman vuoden päästä palaisi koulusta ja äiti huutaisi hänelle: "Tehdä työtä! Mene tekemään läksyjä!" Entä jos hänestä tulisi työtön?"


Nothomb oli suuryhtiö Yumimotossa vuoden verran töissä ja kirjassa kaikki tapahtumat sijoittuvat vain ja ainoastaan työpaikalle. Ratkaisu on toimiva- kirjassa on nimenomaan haluttu kertoa vuodesta Yumimotossa, ei vuodesta Japanisssa.
Tilanteet ja Nothombon asema muuttuvat arvaamattomasti ja asiat voivat hetkessä kääntyä täysin päälaelleen. Japanilaista kulttuuria ymmärtävänä Nothomb kuitenkin oppii suhtautumaan saamaansa palautteeseen (ja uusiin työtehtäviin) harvinaisen hyvin.



Näinkin lyhyt kirja voi herättää melkoisen tunteiden kirjon ja välillä järjettömyyksille on vain pakko nauraa, vaikkei tilanteessa olisikaan oikeasti mitään hauskaa. Kirjan tapahtumat ovat tapahtuneet vuoden 1990 aikana, näinköhän vuosisatoja vanhaan hierarkiaan on syntynyt rakoja parinkymmenen vuoden aikana? Onkohan tilanne japanilaisessa työelämässä muuttunut sitten kirjan julkaisun? Tuskinpa.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Uskot sie jumalaan?

Marie Phillipsin esikoisteos Huonosti käyttäytyvät jumalat (Gods behaving badly, 2007, bazar) oli lähtökohdiltaan sen verran mielenkiintoinen, että se piti ehdottomasti napata kirjastosta mukaan. Teos ei ollut mitenkään aikaisemmin tuttu, sattumalta tuli vastaan ja takakansi enteili hyvää.

Kreikkalaiset jumalat eivät jääneet Olympokselle, vaan elävät perin tylsistyneinä 2000-luvun Lontoossa kimppakämpässään. Voimien heikentyessä ja nykyihmisten uskoessa muihin jumaliin ikuinen elämä tuntuu itseään toistavalta kehältä. Valon ja auringon jumala Apollon yrittää luoda uraa tv-meediona, rakkauden, kauneuden ja seksuaalisuuden jumalatar Afrodite myy puhelinseksiä. Niin ja ylijumala Zeus on pysytellyt vintillä jo monta vuotta- enemmän tai vähemmän masentuneena. Ja tietenkin yksi jumalista on löytänyt kristinuskon.
Kun jumalperhe hankkii talouttaan hoitamaan siivoojan, kuolevaisen sellaisen, on sopan ainekset valmiiksi kasattuna.



Kuinka herkullinen lähtökohta! Mitään kirjallisuushistorian suurinta teosta en missään nimessä odottanut, mutta jotain älykästä kreikkalaisen mytologian päivittämistä kuitenkin. Ennen kaikkea huumoria. Valitettavasti sitä ei juurikaan ole tarjolla.

Koko teos on kuin luonnos tulevaa kirjaa varten, mutta juoni on niin huonosti punottu ja ennalta-arvatta, että tekstin olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa yläasteelainen. Tai no, ehkä lukiolainen. Myös kaikki dialogit ovat kuin peruskoulun luovan kirjoittamisen kurssilta- yritetään saada tekstiin erilaisia vivahteita, mutta valitettavasti lopputuloskin näyttäytyy pelkkänä yrittämisenä.
Myöskään jumalten osaa nykyisessä maailmassa ei ole mietittty ihan loppuun asti. Ensinnäkin jää hyvin epäselväksi, että toimittavatko nämä jumalat todella mitään tai mitä niiden tulisi toimittaa. Sodan jumala Ares kyllä tuntuu olevan "töissä" koko ajan tarkkaillen maailman eri kriisejä ja sotia, mutta esimerkiksi tiedon ja viisauden jumalatar Athene toimittaa tointaan lähinnä hengailemalla omien kirjojensa ääressä.
Myöskin jää hyvin epäselväksi, että mitä tuo jumalten "voima" on ja mihin sitä voidaan käyttää- okei, tähän tulee pientä avausta lopuksi, muttei järin tyydyttävää vastausta.

Kirjassa oli siis liikaa epäloogisuuksia, aukkoja ja asioita, joiden miettiminen oli jäänyt puolitiehen. Tai mikäli kaikki oltiin mietitty viimeistä piirtoa myöten, niin se ei lukijalle asti kyllä välittynyt.

Kirjan luki läpi oikeastaan siksi, että teksti oli äärimmäisen helppoa ja kappaleet lyhyitä ja jos kirjassa on lyhyitä kappaleita niin lukee "aina vielä yhden" ennen nukkumaan käymistä.
Kirjalla on myös hetkensä, mutta onnistuneen kokonaisuuden luomiseksi niitä on valitettavasti liian vähän.

En kuitenkaan suosittele, kannattaa käyttää aikansa paremmin ja lukea jotain muuta. :)

Uusi alku

Edellinen blogi harmain silmin muuttuu nyt eläväksi kuolleeksi arkistoksi ja jatkossa tekstit ja muut asiat syntyvät tänne. Syksyllä blogin kirjoittaminen tyrehtyi kokonaan kiireiden vallatessa- pääasiassahan on tullut kirjoista kirjoiteltua ja kun lukeminen oli vähäistä, eikä siihen jaksanut keskittyä niin, että lukemastaan olisi jälkikäteen kyennyt tuottamaan mielekästä tekstiä koko homma jäi aivan kesken. Ja nyt tuntuu helpommalta aloittaa puhtaalta pöydältä.

Rinnalle kehittelen vielä omaa blogia piirto- ja maalausjuttuja varten, mutta saas nyt nähdä milloin saan sen polkaistua käyntiin.

Talventuoja on yksi niistä nimimerkeistä, joita olen joskus netissä käyttänyt ja nyt se tuntui sopivan blogin otsikoksi. Rakastan talvea, kunhan se pysyy lumen ja pakkasen suhteen järkevissä mittasuhteissa.

Toivon, että viihdyt!


Loppuun tietenkin talvinen kuva, tämä on tosin viime talvelta