tiistai 31. heinäkuuta 2012

Eka kerta

"Ja se on mulle ensimmäinen kerta,
jännittää..."
Ukkosmaine - Eka kerta

Sain ensimmäistä kertaa blogihaasteen, pitäähän siihen nyt sitten vastata. Vastaavanlaisia kyselyitä olen täytellyt joskus muinoin facebookissa illat pitkät, mutta viimeisimmästä on kyllä aikaa. Omat uudet haasteet tosin jääköön tällä kertaa väliin, mutta jos joku toinen innostuu niin samat kysymykset voi lainata ja vastata niihin itse, sopisiko se?

Säännöt menee siis näin;

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the questions the tagger ( the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!



11 Faktaa minusta:

1. Vannoin vielä muutama vuosi sitten, etten voisi koskaan ryhtyä kasvissyöjäksi. Riistaa ja kalaa syön vieläkin ja kylässä aina sitä mitä tarjotaan, mutten ole itse ostanut lihaa tai valmistanut liharuokia yli vuoteen.
2. Rakastan norsuja.
3. Minulla on korvissa yhteensä 12 lävistystä.
4. En omista hiustenkuivaajaa tai vaakaa.
5. Lempikirjani ovat Cormac McCarthyn Tie ja José Saramagon Kertomus sokeudesta.
6. Olen halunnut mennä naimisiin Palefacen, Miika Nousiaisen ja Marko Annalan kanssa. Mutta ehkä vaan leikisti.
7. Rakastan kauniita ja laadukkaita astioita. Joululahjaksi toivotaankin aina Iittalaa ja Arabiaa. Tämän seurauksena omistan noin 27 muumimukia.
8. Kynsiin ja hampaisiin liittyvät tarinat ällöttävät minua.
9. Olin yläasteella hetken sitä mieltä, että voisin käydä armeijan. Ei tullu käytyä, enkä oo menossa...
10. Saatoin lukiossa uusia kokeen, josta olin saanut kasin, koska halusin siitä kympin. Tämä tosin päti vain tiettyihin aineisiin oli toki niitäkin joista riitti se, että pääsi läpi.
11. Tahdon päästä käymään Intiassa.

Ja sitten niitä kysymyksiä:

11 kysymystä haastetuille:
1. Pahana päivänä, mistä ammennat voimaa jatkaa eteenpäin?

Velvollisuudentunnolla pääsee yleensä aika pitkälle. Harvoin jään sängyn pohjalle makaamaan, vaikkei kouluun meneminen kiinnostaisi yhtään. Koulussa usein saakin kertoa jollekkin, että elämä harmittaa ja kun huonon mielen jakaa niin heti harmittaa vähän vähemmän.

2. Kuvaile itseäsi viidellä adjektiivilla

Pitkä, punaposki, mielipiteinen, nainen, stressiin taipuvainen

3. Millaisesta musiikista pidät eniten?

Suomenkielisestä rokista, tai vähän popahtavasta rokista. Lempibändejäni ovat CMX, Pariisin Kevät, PMMP, Ukkosmaine, Ultra Bra ja Mokoma.

4. Millaisena näet elämäsi 5 vuoden kuluttua tästä päivästä lukien?

Heinäkuun viimeinen päivä vuonna 2017. Asumme ainakin viimein O-P:n kanssa saman katon alla. Toivottavasti opintolainaa on molemmilla vähän ja mielekästä työtä tarpeeksi. Kodissa on lautalattiat ja korkeat ikkunat. Kotona on pakastin ja kesän mansikat on jo pakastettu, lisätäydennystä tulee vielä mustikoilla. Olen oppinut tekemään täydellisiä sienipiiraita (vielä ei aina mee ihan putkeen se homma)

5. Poliittinen suuntautumisesi?

Punavihreä, mutten sitoudu mihinkään tai keneenkään.

6. Kuka ihminen on esikuvasi?

Äiti, tietenkin.

7. Miten rentoudut stressin keskellä?

Voi tän mie hallitsen! Lepoa, hyvää ruokaa, vähän viiniä. Ympärillä asioita jotka ilahduttavat ja kalenteri pysyy suljettuna repussa. Yhdenkin illan täydellinen pysähtyminen ja kunnon yöunet lisäävät virtaa taas kummasti.

8. Mistä pidät eniten ulkonäössäsi?

Korvistani.

9. Mikä yhteiskunnan epäkohta saa sinut suuttumaan?

No kyllä ne homot miusta sais mennä naimisiin ja saada adoptio-oikeuden.

10. Mitä näet makuuhuoneesi ikkunasta?

Valitsin ranskalaisen parvekkeen näkymän, se on yksiössäni lähempänä "makuuhuonettani". Itä-Pasilan kerrostaloja, katu jota pitkin huristaa ratikka numero 9, piha, grillikatos, pihalla on tyyny ja roskia.

11. Kevät, kesä, syksy vai talvi? Miksi?

Kyllä mie vaan talvesta tykkään. Silloin on kaunista ja saa käyttää kivoja paksuja kaulahuiveja. Tee maistuu talvella paremmalta kuin kesällä ja pakkanen on kaunista. En miekään tietenkään tykkää siitä, että ulkona on niin kylmää, että pakkanen sattuu niin kovasti, että tekee mieli itkeä (että, että, että...) enkä myöskään tykkää loskasta tai jotenkin muuten kurjasta talvesta. Mut sellainen kymmenen astetta pakkasta ja auringonpaiste, voiko kauniimpaa olla! Puhumattakaan siitä, miten ihanaa on kääriytyä kotona vilttiin, sytyttää kynttilä ja olla sisällä viimaa turvassa kun ulkona pakkanen paukkuu ihan kunnolla.


Lopuksi haluan kertoa teille, että ostin itselleni uusia tyynyjä, otin niistä myös kuvan;

Psssst! Indiskassa on ale-tuotteet puoleen hintaan! Siihen hintaan nämäkin kivat lähti!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Emma Donoghue: Huone

Jack on viisivuotias poika, jonka maailma rajoittuu yhteen huoneeseen. Huoneessa asuu Jackin kanssa Äiti, ei muita. Iltaisin kun Jack on käynyt jo nukkumaan (tai kun Jackin pitäisi jo nukkua) niin huoneeseen tulee Vanha Kehno, joka tuo sunnuntaituomisia ja narisuttaa äidin sänkyä.

Huoneessa on vaatekomero, johon Jack menee nukkumaan, Äidin sänky, josta Jack aamuisin herää, kylpyamme, vessanpönttö, keinutuoli, ruokapöytä ja pieni keittiö. Kun vietetään liikuntatuntia pöytä, keinutuoli ja matto nostetaan sängyn päälle. Näin lattialle syntyy pieni rata, jota voi juosta ees taas.

Huoneessa on myös telkkari, mutta telkkarin kuvat eivät ole todellisia. Huone on todellinen, Äiti on todellinen. Vanha Kehno tulee ehkä avaruudesta. Ovi sanoo piip, piip, piip, ennen kuin Vanha Kehno astuu ovesta sisään.



Jack ei tiedä, että hänen äitinsä on vastoin tahtoaan lukittu tähän huoneeseen, eikä Jackilla ole muuta todellisuutta kuin tämä huone. Ei ole koskaan ollutkaan.

Emma Donoghuen Huone (Room, 2010) on kirjoitettu hienosti ja mielenkiintoisesta näkökulmasta. Ihan täysin en ole vielä mielipidettäni muodostanut siitä, mitä mieltä olin tarinan etenemisestä, mutta kuitenkin teos onnistui pitämään otteessaan loppuun asti. Koko kesä on mennyt hissukseen lukiessa ja kirjat ovat vaatineet paljon aikaa, mutta tämän ahmin muutamassa päivässä.
Jack oli lukijalle kiehtova henkilö, sillä kaikki tieto mikä Jackilla oli maailmasta huoneen ulkopuolella tuli hänen äitinsä kautta. Televisio toimi huoneessa lähes Platonin luolavertauksen kaltaisena todellisuuden heijastumana, ja Jackin äiti valikoi siitä "totuuden" ja "valheen" määrän.

Kuvaus jäi ehkä hieman tyngäksi, mutten halua paljastaa mihin suuntaan tarina etenee ja lähtökohta oli mielestäni itsestään niin mielenkiintoinen, että koen tällä tiedolla lukijan pääsevän hyvin tarinassa alkuun.

Mukaansatempaava, ajatuksia herättävä, samaan aikaan raskas ja kuitenkin jotenkin lohdullinen.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kovasikajuttu oli mielettömän kova juttu!

Maailmallakin jo mainetta niittänyt kotimainen dokumentti Kovasikajuttu ilmestyi juuri DVD:nä, mutta itse ehdin vasta nyt tarkastamaan kyseisen elokuvan elokuvateatterissa. Helsingin parhaita puolia on ehdottomasti se, että myös tällaiset köyhät ja hitaat ehtivät näkemään kiinnostavia elokuvia leffateatterissa, vaikkei heti silloin elokuvan ilmestymisen jälkeen näytökseen ehtisikään. Tai olisi varaa. Tai jotain.

Kovasikajuttu on siis dokumentti Pertti Kurikan Nimipäivät punkyhtyeestä. Nelihenkisen yhtyeen kaikki jäsenet ovat jollain tavalla kehitysvammaisia ja bändi on koottu kehitysvammaisille suunnatussa kulttuurityöpajassa. Yhyteen kitaristi Pertti Kurikka tekee yhtyeen sanoitukset yhdessä bändin laulajan Kari Aallon kanssa. Lisäksi yhtyeestä löytyy basisti Sami Helle ja rumpali Toni Välitalo.

Kovasikajuttu seuraa bändin uran kehittymistä, mutta valottaa myös kehitysvammaisten arkea tekemättä kenestäkään uhria. Media tarjoaa paljon viihdettä, jonka avulla rakennamme mielikuviamme maailmasta (vaikka tarjottu materiaali olisi fiktiivistä, niin tuskin sen vaikutusta voi kiistää) ja kehitysvammaiset ovat yksi ihmisryhmä, joka usein loistaa poissaolollaan. 2000-luvulla televisiosarjoihin ja elokuviin ilmestyivät homot, jotka ovat kasvaneet vähitellen marginaalisesta huomiota herättävästä ryhmästä mediamaailman peruskauraksi. Homous ei ole enää välttämättä sarjoissa tai elokuvissa juttu, vammaisuus ehkä on. Kovasikajuttu tuokin hienosti vammaisuuden katsojan käsiteltäväksi- jos omassa lähipiirissä ei ole kehitysvammaisuutta voi media olla ainoa kanava, joka valmentaa kohtaamaan kehitysvammaisia omassa elämässä.




Mutta kuten jo mainitsin, kehitysvammaisista ei tehdä tässä traagisia yhteiskunnan uhreja, vaan osoitetaan, että samalla lailla kuin muutkin, hekin voivat halutessaan pystyä vaikka mihin! Dokumentin kautta päästään kurkkaamaan myös sitä millaista elämää nämä miehet elävät ja miten tärkeitä heillekin perusasiat ovat; esimerkiksi itsenäisyys ja parisuhde.

"Leffa kertoo Pertti Kurikan Nimipäivistä... eli yhdestä keharista, joka laulaa punkkia ja kolmesta keharista jotka soittaa punkkia. Se kannattaa käydä kattomassa ja miettii et kannattaako kehareita vihata vai kannattaako niitä rakastaa ja kunnioittaa." Kari Aalto, Pertti Kurikan Nimipäivät

Kovasikajuttu jätti hyvän mielen ja onnistui naurattamaan katsojaansa monta kertaa. Vaikka itsekin kirjoitin tässä vammaisuudesta ja vaikka vammaisuus on varmasti yksi hyvin merkittävä tekijä siinä, miksi Pertti Kurikan Nimipäivistä haluttiin tehdä dokumentti, niin hitto, ei tässä nyt vaan siitä oo kyse, vaan myös siitä että Pertti Kurikan Nimipäivät on ihan hiton hyvä bändi! Tietenkin! Jos yhtye ei ole sinulle tuttu, voit aloittaa kuuntelemisen vaikka täältä. Ehdottomasti sellainen elokuva, jota suosittelen kaikille. Mieletöntä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloa. Ja myös sitä ihan tavallista arkea.


Pertti Kurikan Nimipäivät - Puhevika
(säv. ja san. Pertti Kurikka, sov. Kalle Pajamaa)

Saan syödä sikaruokaa hullujenhuoneella
Pidän turpani kiinni tai muuten saan puukosta
En halua pitää kesälomaa, en voi mennä kylään
Koska muuten kuuluu ääniä, pitää laittaa stereot hiljemmalle


Pertti on puhevammainen
Pertti ei saa kahvia
Pertti on CP-vammainen
Ei saa pitää diskoa



tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kesä Kampissa

Kesäkuussa oli aikaa ja lämpöä, mutta juhannuksen jälkeen elämää on vietetty lähinnä töissä. Päivät ovat pitkiä ja välillä tuntuu siltä, että kotiin ehtii vaan suihkuun ja nukkumaan ja sitten pitääkin ottaa taas suunnaksi Kamppi ja pakertaa lisää. Onneksi elokuulle on varattu matka, heinäkuun ahertaminen hymyilyttänee viimeistään siinä vaiheessa kun kuun palkka saapuu ja tietää, että pian pääsee toiseen maahan euroja tuhlailemaan.

Juhannuksen jälkeen Isoveli saapui puolen viikon vierailulle Helsinkiin ja vaikka olinkin päivisin turhan paljon poissa ja töissä oli yhteinen viikko mitä mainioin! Pikkusiskon kanssa näemme melkoisen usein, Isoveljen kanssa harvemmin ja nyt vielä sain omia veljen täysin itselleni! Harvinaista herkkua. Viikolta ei ole muita kuvia, kuin Helsingin taivaan ylle kaartunut double rainbow, tuolloin oli muuten prideviikkokin käynnissä. :)




Viikon päätteeksi ulkomaanmatkan tehneet Äiti ja Jukka majoittuivat luokseni ja ottivat seuraavana päivänä velivieraani mukaansa. Äiti on keksinyt maailman parhaimman tuliaissysteemin ja tuo aina läjän huiveja, koruja, asusteita ja muuta pientä kivaa, josta saa sitten valita 2-3 juttua itselleen. Läjästä valitsemme siis minä, Pikkusisko ja Äiti ottaa sitten sen, mitä jää jäljelle. Kaikkien meidän mieltymykset sopivat sen verran hyvin yhteen, että jokainen saa aina varmasti jotain kivaa. Tällä kertaa valitsin itselleni norsukorvikset (jotka oli kyllä kuulemma hiukan minua ajatellen valittu) ja kauniin huivin. Kiitos Äiti! <3






O-P viettää kesää Tyrjällä ja olimmekin nähneet viimeeksi juhannuksena. Kahdeksantoista pitkän pitkän päivän jälkeen O-P saapui viimein luokseni kylään ja vaikka kokonaisia yhteisiä päiviä olikin vain kolme, niin akut latautuivat silti kunnolla ja tällä hymyenergialla jaksaa viimeisten viikkojen työrupeamat.


Yhteinen viikonloppu käynnistettiin herkkuiltapalalla. Hyvä salaatti, patonkia, tuorejuustoa, halloumia ja valkoviiniä <3


Pitää ihan heittää viinisuositus kun tää on miusta niin hyvää. Toimii melko hyvin yksinäänkin, hyvä napata siis mukaan sellaisiin illanistujaisiin, jossa pääasia on juominen, ei syöminen. En muista paljon maksaa, mutta harvoin maksan viinistä yli 8e eli ei tää kallistakaan voi olla...


Tarjoilulautasen virkaa toimitti tämä muuton yhteydessä laatikosta löytynyt lautanen. Muistelisin olleeni noin 9-vuotias kun tein tämän. Lautanen ei päässyt solussa koskaan ulos laatikosta, mutta Rupuun muutettuani hoksasin, että tästähän saa mainion tarjoiluastian! Olin muuten maailman ylpein sillon lapsena tästä, kun teos oli vihdoin valmis. Ja toki olen vieläkin :)


Lauantaina Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto vierailivat Helsingissä ja samalla minua ja O-P:tä lahjottiin oikein olan takaa! Kyseessä oli molempien syntymäpäivälahja/minulle onnea uuteen kotiin lahja/O-P:lle onnea uuden kodin etsimiseen lahja. O-P:n kanssa rakastamme astioita ja yleensä jos lahja on oranssi, se miellyttää O-P:tä ja jos lahjassa on muumi se miellyttää minua. Näiden mieltymysten kombo paljastuikin saamastamme paketista!


Kannu on Arabian KoKo -sarjaan kuuluva muovikannu ja lasit Muumeja. Toistaiseksi kaikki jäivät Rupuun, mutta kannu muuttanee jossain vaiheessa Lahden kotiin. Näitä muumeja miulla ei aikaisemmin ollutkaan, ja vaikkei juomalaisesta varsinaista pulaa ole, niin haluan näitä nyt kyllä kaksi lisää. Neljä on hyvä määrä. Ainakin alkuun...




Muuten sosiaalista elämää viikonloppuun ei sitten mahtunutkaan. Sunnuntaina kävimme O-P:n kanssa heittämässä reissun Ikeaan vaihtamassa särki menneen tuolini. Mukaan tarttui samalla nämä matot, joiden piti mennä keittiöön, mutta he sopivatkin paremmin tuohon keskikäytävälle. Myös tuoksukynttilöitä piti hamstrata hieman lisää.


Keittiön matot keskikäytävällä...

...Ja entinen eteisen matto keittiössä!

Tuli kyllä heti taas hieman kodikkaampaa kun sai tähän isoon tilaan yhden maton lisää. Vähitellen, vähitellen se koti ja kodikkuus täältäkin löytyy. Räsymaton lahjoitti muuten ystävä I. Kiitos!

Maanantaina kävin terveyskeskuksella pistoreissulla tulevia reissuja varten ja samalla kävimme nappaamassa Helsingin keskustasta Itamaesta lounassushit. En oo syöny sushia mitenkään järin paljon, enkä siis paras välttämättä antamaan arviotani siitä, että mistä saa erityisen hyvää sushia, mutta ainakin omia makuhermoja tuo Itamae on miellyttänyt. Itamae löytyy siis lasipalatsilta ja toinen forumista.


Lounasaikaan sai aterian, johon kuului 15 palaa ja hintaa annoksella oli 12euroa. Varsin toimiva hinta-laatu-suhde mielestämme! Ja niin hyvää, noms!


O-P shoppasi itselleen myös uuden makuupussin ja tuli siitä näin iloiseksi!


Itselleni kävin hakemassa uudet sandaalit tallottujen tilalle. Ostin tällaiset samanlaiset viime kesänä ja kävelinkin niillä sitten koko kesän. Äärimmäisen hyvät jalassa ja kantapään alla on hyvin pohjaa niin noilla jaksaa oikeasti seistä ja kävellä pitkään. Nyt kun nää sai vielä tarjoushintaan niin piti hakea uudet valmiiksi odottamaan, edelliset kävellään kyllä loppuun asti. Dinskosta nämä, hae omasi!

Ystävien, sushin ja kevyen shoppailun lisäksi olimmekin pääasiassa Rupussa. Säät suosivat sisällä istumista, joten monta tuntia hurahti sankaripelin äärellä.


I'm a real hero!


Sankareiden sotailmeet!


Pitkän hiljaiselon aikana blogia kurkittiin ahkerasti. Voit myös rohkeasti jättää kommentin, tai liittyä lukijaksi! Mutta kyllä ihan vaan kurkkiakkin saa.