tiistai 30. lokakuuta 2012

En tee mitään

Syksy on mennyt niin nopeasti ohi ja marraskuu on jo ovella. Aika menee, enkä saa mitään tehtyä. Kirjat on lukematta, taulu maalaamatta, eikä virkkaaminenkaan lähtenyt niin lennokkaasti käyntiin, kuin mitä sen piti. Aikaa, aikaa, aikaa, sitä ei vaan ole. Blogi seisoo, mutta sitä kurkitaan melkein päivittäin, usein useaankin kertaan. Kuka kurkkii, mistä tämä löytyy?

Nyt ehdin muutaman päivän kuitenkin hengähtää. Taulu on 100 kilometrin päässä, mutta kirjat kulkevat mukana, ehkä saan luettua jotain sellaista, josta tuntuu hyvältä kirjoittaa.

Kuvat lienevät syyskuun alusta, ehkä puolivälistä

Sain myöhästyneen synttärilahjan Isoveljeltä, levyllinen kansanmuusiikkia Kokkolasta! Paljon en-tee-mitään-asioita on tapahtunut tämän tahtiin


Muumi muistuttaa menneestä kesästä


Väärillä kamera-asetuksilla voi saada öljyvärimäisiä kuvia?

Öljyvärimaisten digikuvien sijaan pitäisi keskittyä omaan työhön ja raivata aikaa akryyleille

Mutta olen luvannut, että kyllä tästä valmis tulee...




Näiden kuvien ottamiseen jälkeen syksy on ehtinyt jo niin pitkälle, että talvimuumimukit pääsevät jälleen käyttöön ja talven ensimmäinen glögi on nautittu. Kesämukeista voi juoda ympäri vuoden, mutta talvimukeista vasta kun ilmassa on talven tuntua.

Ja kohta on Joulu...


Ehkä marraskuussa on enemmän aikaa ja voimia lukea, ajatella ja kirjoittaa. Kuukausi lähtee käyntiin Afrikassa, toivottavasti sieltä saadaan blogiin muutakin kuin kuvia matkapäiväkirjasta.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kaisa & Christoffer Leka: Tour d'Europe

Olen vähitellen tutustunut sarjakuvataiteilija Kaisa Lekan tuotantoon. Vaikka sarjakuvaromaanit ovat jo useamman vuoden kuuluneet lukupalettiini, niin Lekat saivat hetken odottaa vuoroaan. Viimeisen puolen vuoden aikana olenkin ottanut vahinkoa takaisin ja nyt tuli luettua kolmas Leka, Kaisan ja hänen puolisonsa Christofferin yhteistuotos Tour d'Europe.

Kaisa ja Christoffer (jota tosin kutsutaan Lekaksi, jatkossa siis myös tässä tekstissä Leka) harrastavat pitkän matkan pyöräilyä. Ensimmäisen reissun pariskunta teki Suomen halki Jäämerelle vuonna 2007. Pyörämatkoista on pidetty blogia, ja sen lisäksi, että reissuista lukeminen on itsessään mielenkiintoista, niin toki tuolta löytyy hyviä vinkkejä mikäli pitkän matkan pyöräily kiinnostaa. Porvoo-Jäämeri reissun lisäksi Lekat ovat pyöräilleet mm. Islannin ympäri ja Porvoosta Odessaan (Ukraina). Tour d'Europe kertoo Lekojen vuoden 2008 pyörämatkasta Porvoosta Nizzaan.
Mainittakoon, että kummallakaan näistä pyöräilyhulluista ei ole huippu-urheilijan kroppaa ja itseasiassa Kaisan molemmat jalat on vuonna 2002 amputoitu polvien alapuolelta. Mimmi vetelee siis (todella hienoilla) proteeseilla eteenpäin!


Kirjan mukana tulee matkakartta!


Lekojen matka alkaa heidän kodistaan Porvoosta. Vielä hetki ennen lähtöä he ihmettelevät mihin ovat taas oikein ryhtymässä ja "suunnittelevat" jäävänsä sittenkin vain kotiin piiloon kahdeksi kuukaudeksi ja photoshoppaavansa matkakuvat reissusta todisteeksi. Eikä kukaan saisi koskaan tietää...

Satuloiden päälle kuitenkin noustaan ja ensimmäisenä pyöräilyetappina on matka Porvoosta Helsinkiin, josta otetaan laivakyyti Ruotsiin.
Päivän kilometrisaldo vaihtelee satasen molemmin puolin, eikä lepopäiviä juuri pidetä. Hullua hommaa! Matkaan mahtuu tietenkin myös eksymisiä, todella paljon hampaiden kiristelyä, väärää säätä (liian kuuma, liian märkä..), mutta myös mahtavia kohtaamisia! Pyörillä liikkuva pariskunta herättää toki jonkin verran matkan varrella huomiota ja Tour d'Europe on täynnä ilahduttavia kohtaamisia ja mainioita hahmoja. Tekee mieli itsekin kokea tuo kaikki!
Mutta helppo hommahan tuollainen pitkän matkan pyöräily ei missään nimessä ole. Matkaa seurataan hippusen enemmän Kaisan ajatusmaailman ja näkökulmien kautta ja kyllä siellä mielessä parit ärräpäät pyörähtää: onko tämä muka joku tapa viettää lomaa!


Pidän Kaisan yksinkertaisesta viivajäljestä todella paljon. Perspektiivit ja mittasuhteet toki heittävät, mutta kuvista saa kuitenkin hyvin oikean fiiliksen. Laajoissa kuvissa on paljon yksityiskohtia, mutta ne pysyvät kuitenkin mukavan selkeinä.


Lähikuvat voivat olla hyvinkin pelkistettyjä.

Parasta kuitenkin sekä Lekojen matkablogeissa, että Tour d'Europessa on se, että nämä tarinat osoittavat ilahduttavasti vaihtoehtoisen tavan matkustaa! En siis missään nimessä olisi valmis heti fillaroimaan Nizzaan asti ja toki näihin reissuihin on valmistauduttu huolella, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole kaksi ultimaattisen atleettista superihmistä. 
Lekojen tahti on aika kova, mutta kun reissulle varaa tarpeeksi aikaa on tilaa myös kuunnella omaa kroppaansa ja jos on päivä ettei vaan jaksa enää pidemmälle, niin ei tarvitse jaksaa.

Kaisa kuvaa itsensä ja sarjakuviensa muut hahmot hiirinä, puoliso Leka on kuitenkin ankka. Kuulin joskus Kaisan haastattelun, jossa häneltä kysyttiin tästä ja hän vastasi, että Leka on ankka, koska Leka on erityinen, eikä kuka tahansa hiiri. :) Kuvassa näkyy myös Lekan vetämä matkakärry, Bob!

Vaikka Kaisan kaikki sarjakuvat julkaistaan aina englanniksi, niin mukaan mahtuu tietenkin juuri sen verran suomea, kuin mitä tarvitsee:



Tour d'Europe (ja Kaisan sarjakuvat muutenkin) on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos. Omasta elämästä sarjakuvansa ammentava Kaisa tekee mainioita havaintoja, sympaattisia kuvia ja hyviä tarinakokonaisuuksia. Kyl mie ihan tykkään!