tiistai 21. elokuuta 2012

No photos from Barcelona

Hola!

Paljon odotettu Barcelonan matka on nyt matkattu. Kotiin tultiin monta kokemusta rikkaampana, mutta taskuvarkauden vuoksi myös yhtä kameraa köyhempänä. Kameralla ei onneksi ollut juurikaan rahallista arvoa, mutta toki kuvien menetys (oltiin just käyty Sagrada familiassa!!) harmittaa ja se, ettei koko reissulta nyt sit ole yhtään kuvaa. Hetken harkitsin kertakäyttökameran ostamista, mutta lopulta päätettiin pärjätä ilman sitäkin. O-P lupasi, että mennään joskus uudestaan niin saan turistikuvani... :)

Uusi kamera hankittiin kuitenkin heti kotiin palaamisen jälkeisenä päivänä. Edellinen pokkarini oli Canonin Ixus, mallia jotain. Nyt käytössä PowerShot ja parin päivän kokeilun jälkeen vaikuttaa oikein kätevältä vempeleeltä. Valmiina uusia reissuja varten! Miulla oli lähes koko reissun ajan käytössä rakas haglöfsin corker-reppuni ja se kun on tuollainen sivusta-avattava malli niin metrossa joku oli sniikannu sitä sen verran auki, että oli saanut käden sisään ja kameran ulos. Ja reppu ei siis ollu ees selässä vaan roikkui olalla ja vetskari muutaman sentin päässä omasta olkavarresta. Jatkossa reppu kulkikin aina rintaa vasten... Rahat olivat onneksi varmassa tallessa O-P:n superrepun suojissa. Tästä viisastuneena ostin kuitenkin sellaisen kamerapussukan, jossa on lenkki, jonka avulla kameran saa kiinnitettyä laukun/repun sisäpuolelle. Siis jos vaan löytyy joku vetoketju tai muu lenksu, johon tuon voi laittaa kiinni. Heti huomaa jos joku nykäisee!

"Ei se mitään Corker, ei se ollu siun vika..." Harkitsin keväällä pitkään kånkenin ostamista, mutta lopulta päädyin kuitenkin tähän. Kaikin puolin ollu hyvä reppu, mutta toi vetskari liikkuu niin sujuvasti ja reppu on sellainen "koppava", eli ei yhtään huomaa jos väärä käsi pyörii sisällä, taskuvarkaalle siis varsin kelpo kohde. Mutta tästä viisastuneena...! Tuossa aukeavassa läpässä on kyllä yksi vetoketjullinen pikkutasku ja vielä pieni lenkki, johon saa vaikka avaimet kii, kaiken ei siis tarvii pyöriä valtoimenaan repun sisällä.


Uuden kamerapussukan lenkki. Tällä sen saa sit laukun sisälle kii.


Kameran vieminen sapetti tietenkin aivan järjettömän paljon ja hetkeksi meni reissufiilikset kokonaan. Lohdutuksen kerjuu tekstarit äidille ja halit O-P:lta saivat kuitenkin leuan taas pystyyn ja järkeistivät sen, etten ollut lähtenyt Barcelonaan asti suremaan! Hitsiläinen. Kävimme O-P:n kanssa viime syksynä Englannissa ja ennen tätä reissua hankin meille matkapäiväkirjan, jonka täydentäminen jatkui tietenkin nyttenkin. Valokuvien puuttuessa matkapäiväkirjaan tuli sitten kirjattua hieman enemmän asioita sanoin ja piirroksin. Näin kaikki ei pääse unohtumaan.

Mutta jotain siitä Barcelonasta! Näin elokuussa siellä oli aivan järjettömän kuuma. Lämpötila oli joka päivä yli +30c, mutta siitä huolimatta kiersimme ahkerasti. Ensimmäisenä päivänä pyörimme Barri Gòticilla, joka on Barcelonan vanhaa kaupunkia. Turistien määrä ja Las Ramblasin krääsämyyjät eivät kuitenkaan houkutelleet meitä noille nurkille uudestaan. Barri Gòticilta tosin löytyi mukava tori, jossa myytiin hedelmiä, hedelmäsmoothieita, munia, lihaa, kalaa, kasviksia, karkkia.... Tuoreita hedelmiä ois saanu sellaisissa mukavissa valmispalarasioissa n. 1e/rasia ja jos enemmän tuolla ois pyöritty ni sieltä ois varmasti haettu hedelmäpaloja välipaloiksi!

Tiistaina käytiin Sagrada familiassa, ja vaikka se onkin jo hieman naurettava ja järjetön kompleksi, niin molemmat olimme ehdottomasti tyytyväisiä siihen, että jaksoimme jonottaa tunnin sisään. Oli sen arvoista! Lippu maksoi 11e opiskelijalta, mutta oli kyllä sen arvoista. Sagrada familian lipputulot käytetään kirkon valmistumisen kustannuksiin ja tällä hetkellä valmista arvioidaan olevan v. 2026, rakennustyöthän tosiaan aloitettiin 1800-luvun lopussa. Vinkkinä heitän muuten, että menimme paikalle puolen päivän aikoihin ja tosiaan silloin sai jonotella tunnin, mutta kun parina muuna päivänä kun kävelimme Sagrada familian ohi neljän maissa jono oli rutkasti lyhyempi ja inhimillisempi. Kannattanee siis kokeilla jonottamista vasta hieman myöhemmin päivällä, mikäli mahdollista. Mutta kun matkassa oli vesipullo ja hyvää seuraa niin hyvin jaksoi seisoskella. Mukana oli myös matkaopas, josta oli hyvä lueskella kyseisen kirkon faktoja jonottaessa.

Sagrada Familian jälkeen menimme metrolla Casa Milàan (ja tuossa kohtaa se kamera hävisi), mutta päätimme säästää tuossa kohtaa pääsymaksuissa ja jonokin oli sen verran pitkä, että tyydyimme ihastelemaan rakennusta ulkopuolelta.
Gaudi -teemainen päivä kuitenkin jatkui ja kiipesimme Park Güellille! Nousu oli hurjan jyrkkä. Ensin pelkkää tietä ja sitten loputonta porrasnousua. Kiivettävien portaiden väliin oltiinkin rakennettu myös liukuportaat... Viimeistä porraspätkää lukuunottamatta kävelin kaikki! Jyrkkään mäkeen parkkeeratut autotkin kiinnittivät huomiomme! Melko haastava paikka heittää taskuparkkiin niin jyrkässä paikassa...

Koska emme saaneet turistikuvaa kiviliskon kanssa (jengi muuten JONOTTI, että pääsee tuon viereen poseeraamaan, mikä oli meistä hieman kummallista...) ja koska illalla mieleni oli vielä hieman huono kameran menettämisen takia O-P piirsi meistä puuttuvan turistikuvan. Kameralla oli ehkä pieni rahallinen arvo, mutta matkapäiväkirjasta alkaa tulla korvaamaton...


Matkapäiväkirjaan tulee aina toiselle sivulle omat piirrokset ja tekstit ja toinen sivu varataan valokuville ja lippulapuille. Kameran puuttuessa ostin hieman postikortteja kirjaa täydentämään. Park Güell -sivun viereiselle sivulle tuli puistosta ostettu kortti.


Reissuilla pitää olla kulttuuriannosten lisäksi myös "helpompia" kohteita ja siksi päätimme suunnata l'aquariumiin katsomaan kaloja! Lipun hinta oli kyllä melko suolainen; 18,50e... 
Kalat olivat jänniä ja hienoja, mutta kieltämättä tosin tuli hieman paha mieli siitä, että melko suuri viiksihai oltiin heitetty ahtaan näköiseen altaaseen, jossa se heitteli samaa rundia kaiken aikaa... Onkohan se onnellinen siellä?
L'aquariumista löytyi tietenkin myös iso haiallas, jonka alta meni putki, josta haita ja rauskuja pääsi ihastelemaan alavinkkelistä. Oli aika hurjan näköisiä hampaita! Lopuksi ihastelimme pigviinejä ja jäimme myös piirtelemään niitä hetkeksi. Hauskoja vesseleitä.


Mustekala kutitteli toista mustekalaa, O-P piirsi kuvan

Pingviini, Amanda piirsi kuvan


Amanda piirsin kuvan meistä piirtämässä kuvia


Kasvissyönti ei kyllä ole ilmeisesti mikään suosittu juttu Espanjassa... Emme juurikaan syö lihaa ja monissa ravintoloissa listassa luki vain annoksen nimi, muttei välttämättä mitä se sisältää. Jos mie sitten kysyin tarjoilijalta, että onko heillä vegevaihtoehtoa, koska emme lihaa syö, niin O-P sai hurjan sääliviä katseita! Arvelivat varmasti, että miesparka on pakotettu lihasta luopumaan... Niukan kasvisruokavalikoiman vuoksi viikko menikin sitten aika vähäisellä proteiinilla ja raudalla, kyllä reissun jälkeen itsetehty tofuwokki maistui!
Tapaksiin olisi varmasti ilmakuivattukinkku sopinut täydellisesti, mutta erilaiset kala- ja kasvistapakset maistuivat meille oikein hyvin. Kokeiltiin jotain kalmaria tai vastaavaa lonkeroeläintä, josta en tykännyt yhtään. Hyih!

Lopuksi pitää vielä mainita yksi meidän molempien suosikkipaikoista Barcelonassa; Tibidabo! Kyseessä oli korkean korkea kukkula, johon mentiin funicularilla (aikuisen lippu ees taas 7,5e). Ennen funicularia matkaa pystyi taittamaan bussilla tai kävellen, tai Tramvia Blaulla, sata vuotta vanhalla raitiovaunulla. Tietenkin piti ottaa raitiovaunukyyti! 3 eurolla pääsi yhteen suuntaan.
Tibidabon päältä löytyy siis huvipuisto, johon emme tosin raaskineet ostaa ranneketta- huvipuistoalueelle ei siis päässyt muuten, eikä laitteisiin ollut mahdollista ostaa irtolippuja. Vuorelta oli kuitenkin uskomattoman hienot näkymät alas! Lisäksi samasta paikasta löytyi KIRKKO, kukkulalta, huvipuiston vierestä... Kirkko!! Jota kävimme vilkaisemassa, melko hieno kyllä oli, myönnettäköön. Hieman tosin huvitti, että kirkon päällä oli maailmaa siunaava Jeesus -patsas ja jotenkin ei voinut välttyä "Jeesus siunaa huvipuiston" hihitykseltä. Lisäksi tuossa ylätasanteella oli karuselli ja eräänlainen "näköalanosturi", joihin pystyi ostamaan 2euron pääsyliput. Pieniä houkuttumia siis ennen varsinaista huvipuistoa... Testasimme molemmat tarjolla olleet laitteet ja muuten nautimme upeista maisemista ja muovituopilliset (sijaintiin nähden) edullista olutta. Tibidabossa vastaan tuli muuten ainoat suomalaiset koko reissulla. Kalju parrakas mies, jolla oli blondi tyttöystävä. Olimme hieman huvittuneita tästä yhteensattumasta.... :)

Piti vähän suostutella tuota matkaseuralaista mukaan... Vaikka siinä karusellissa oli muitakin aikuisia!


Espanjalaisella tytöllä oli kovasti asiaa O-P:lle


Matkapäiväkirjaan Tibidabosta kortti ja laitelipun puolikas


Tässä jää tietenkin rutkasti kertomatta ja monta uskomattoman hienoa piirrosta lisäämättä, mutta pähkinänkuoressa sanottakoon, että molemmat pidimme Barcelonasta paljon, eikä ole mitenkään poissuljettua, että menisimme sinne uudestaan. Taskuvarkaat antoivat itsestään hyvän opetuksen ja tätä sattumusta lukuunottamatta matkamme meni oikein hyvin. Varaus tehtiin travellinkin kautta, hotelli (5yötä) ja suorat lennot Norwegianilta maksoivat yhteensä vähän päälle 400e/naama ja matkalla molemmilla meni n.200e. Meidän hotelli oli kyllä hieman kaukana keskustasta, mutta koska tarkoituksena ei ollutkaan viettää iltoja ja öitä klubeilla, vaan mennä ajoissa nukkumaan ja aamulla takaisin pyörimään turistina, niin hotellin sijaintikaan ei haitannut. Hotellin valinnassa tärkeä kriteeri oli "kitchenette", eli keittiötä sen verran, että tarjolla oli jääkaappi. Aamu- ja iltapalat syötiin pääsääntöisesti hotellilla, mikä ei varsinaisesti haitannut kun kaupasta sai briejuustoa eurolla palan ja halvin viinipullokin maksoi euron...


Kuvassa ei ole mittasuhteita ja se on hyvin suuntaa-antava, mutta tämmönen se suunnilleen oli, missä majoituimme. Pieni ikävä yllätys oli se, että vaikka keittiö tarjottiin niin laseja, ruokailuvälineitä tms. ei ollut. Muovilusikat toimi siis niin lusikkoina kuin veitsinä ja lisäksi ostettiin muovimukeja. Leipälautasina toimivat nenäliinat.
Espanjassa muuten lisätään vesijohtoveteen klooria. Oli hiukset ja iho hieman kovilla kun ensin hikoili kaikki päivät ja sitten peseytyminen tapahtui kloorisella vedellä...




Uuden kameran kanssa kohti uusia seikkailuja!



lauantai 11. elokuuta 2012

Yllättävän hyvä

Teinigootti Talventuoja piti kovasti Nightwishista, kuten kunnon teinigootin kuuluikin. Muistan itseasiassa vieläkin sen kun kuulin, että Tarja Turunen on erotettu Nightwishista. Olin aloittanut sinä syksynä lukiossa (rakas taikkari) ja olimme syyslomalla ystävä I:n kanssa junassa matkalla kohti Helsinkiä, kun Pikkusiskoni laittoi tekstiviestin, että Tarja Turunen on erotettu kyseisestä yhtyeestä.

Vuosien saatossa Nightwishin fanittaminen lähti kuitenkin hieman laantumaan ja kun Anette Olzon valittiin yhtyeen uudeksi solistiksi ei se minussa järin suuria tunteita herättänyt.

Innostuksen hiipumisesta huolimatta jokainen levy on kuitenkin tullut kuunneltua läpi useampaankin kertaan. Kuitenkin vasta nyt sain käsiini Nightwishin uusimman teoksen Imaginaerumin. Pienet epäilykset levyn suhteen kalvoivat mieltäni ennakkoon, ja ehkä siksi yli puoli vuotta ehti vierähtää, ennen kuin jaksoin kirjastosta levyn itselleni varata ja lainata. Storytime oli mielestäni varsin kelpo sinkkulohkaisu, ei erityisemmin mieltäni ärsyttänyt, mutta sen sijaan I Want My Tears Back oli mielestäni jo nimensä puolesta kamala, eikä se biisikään niin hyvä sitten ollut.
Tänään kuitenkin päätin iskeä koko paketin ensimmäistä kertaa levysoittimeeni ja levy paljastuikin mielestäni yllättävän hyväksi! Hieman ehkä hävettää tunnustaa, mutta levyn musikaalinen fantasiameininki innoitti pariksi tunniksi maalaamaan! Olen muutaman vuoden ajan tehnyt tauluja tilaustöinä ja jälleen yksi projekti on kesken, ja tarkoitukseni ei ollut laisinkaan maalata tänään, mutta sitten levy kuitenkin veikin mennessään ja sitä kuunnellessa taulua tuli työstettyä eteenpäin.



Kuuntelen paljon musiikkia, mutten "ymmärrä" siitä mitään. En keskity yksittäisiin soittimiin tai osaa sen kummemin arvioida musikaalisia suorituksia. Tykkään tai en, ja tästä nyt kyllä tykkäsin. Pidän todella paljon soundtrackien kuuntelemisesta ja onhan Imaginaerumissa melko jylhät leffamaiset meiningit, joten ei kai se ole ihmekkään, että kolahti. Nightwishillahan on joku leffaprojektipläjäyskin menossa, kai se pitää käydä katsomassa sitten, kun elokuviin jotain katsottavaa tulee.

Mutta oikeesti Nightwish innoittaa maalaamaan! Näin olisi voinut käydä 16-vuotiaalle teinigootti Talventuojalle, mutta että vieläkin... Voi Tuomas Holopainen minkä teit.

lauantai 4. elokuuta 2012

Mun koti on täällä

Ajatuksen virtaa Lahdesta, jonne työt tehotyttö talventuojan heittivät töitä tekemään. Lahdessa on O-P:n koti ja vaikken ole täällä kesällä nyt ollut ollenkaan O-P:n ollessa muualla, niin tuntui tänne palaaminen jälleen siltä, kuin olisi kotiin tullut. Harmi, että tämä koti menee vaihtoon. Tämä oli hyvä koti, vaikka talvella meinasi hiukan paleltaa. Omistajat myivät tämän asunnon ja uusi omistaja ei ole ihminen vaan yritys, joka nosti vuokraa, joten pois on mentävä.

Yleensä riemuitsen ylimääräisistä Lahtipäivistä, mutta nyt on ollut kieltämättä hieman yksinäistä. Vaikka olen tehotyttö, niin täällä töitä tehdessä kaipaan kampin tyttöjä ja kotiin tullessa haleja.

Päivääni piristi kuitenkin Saksan lahja maailmalle, eli lidl! Lidl on siitä hieno kauppa, ettet koskaan voi tietää saatko kaiken sen, mitä menit hakemaan (en ole muuten vielä kertaakaan löytänyt tofua lidlistä), mutta toisaalta voit myös löytää jotain, mitä et tiennyt tarvitsevasi. Tällä kertaa kävi jälkimmäisesti. Kävelin sattumalta maustehyllyn ohi ja silmääni osuivat nämä pikkupurnukat;


Sekoitus pinjansiemeniä, pistaasipähkinöitä, krutonkeja ja kuivattuja tomaatinpaloja.
(Hauskaa muuten, että toi on "italialaistyylinen" sekoitus salaattiin. Jotenkin kuulostaa siltä, että "no vähän sinnepäin!")

Syön kesällä todella paljon salaatteja ja tänäkin kesänä salaatit ovat olleet melko hallitsevassa elementissä kun töihin on pitänyt eväitä kasata. Ettei kuitenkin kyllästyminen pääsisi iskemään uusia variaatioita on kehiteltävä, joten innostuin tämän löytymisestä heti! Ja hyvää se olikin! Tuollainen purkki maksaa vähän alle 2e ja siitä riittää pariin salaattiannokseen. Pinjansiemenet on aika hintavia, niin sai kivasti niitäkin näin edullisessa muodossa. Ei toki paljoa, mutta riittävästi. Tänään töissä lisäilin annokseeni noin puolet purkista ja seuraava puolisko menee sitten maanantain salaatissa.
Tämän päivän salaatissa oli kikherneitä (valmiiksi liotettuja), mozzarellaa, tomaattia ja tuoretta basillikaa ja sitten lisänä tätä. Ja kylkeen pitää saada aina riisipiirakka. :) Jälkiruuaksi on usein banaani tai omena. Ja taas jaksaa!

Ja koska lidliin ei voi täysin luottaa, siis että milloin sieltä saa mitäkin, niin kävin hakemassa näitä pari purnukkaa varastoon...

Tuntuu siltä, että ikävöin paljon ja kaikkia. Ikävöin kotiin, ikävöin äitiä. Ikävöin pikkusiskoa, ikävöin marsuja. Ikävöin ystäviä, jotka asuvat muualla. Ikävöin koulukavereita, joita en ole nähnyt aikoihin. Ikävöin välillä vieläkin lukioon. Ikävöin tätä kesää, joka meni liian nopeasti. Ikävöin laiskoja sunnuntaiaamuja O-P:n kainalossa. Ikävöin ikävöin ikävöin.


"Kysyit onko mulla mitään, listasin ne kaikki tähän, asioita joista vähän, elämässä ilahdun..."