sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Peter Franzén: Tumman veden päällä

Peter Franzénin esikoisromaani Tumman veden päällä (2010) on fiktiivinen teos, mutta perustuu tekijän omakohtaisiin kokemuksiin. Ylen aamun kirja -haastattelussa Frazén kertoo, että hän halusi kuvata vaikean perheasetelman, sellaisen jonka hän on itse kokenut. Isä on alkoholisoitunut ja humalassa väkivaltainen, äiti yrittää pitää perheen kulisseja pystyssä ja toivoo, etteivät lapset ymmärrä mitä kotona tapahtuu. Öisin karataan tarvittaessa mummolaan jos kotona ei voi olla. Vaikeasta aiheesta huolimatta Franzén yritti kuitenkin luoda luettavan kirjan, jossa on myös lämpöä.

""Ihan niinku lumi sattais joka vuosi aina aikasemmin", äiti kuiskaa ja hänen toppahousunsa päästävät suhahtavan äänen, kun hän kyykistyy laittamaan omia kengännauhojaan kiinni. Väsyttää. Ei olla pitkään aikaan noustu ylös tällä tavalla keskellä yötä."

Kirjan päähenkilö on pikkupoika Pete ja perheessä on äidin ja isän lisäksi myös pikkusisko Suvi. Lappiin sijoittuvia tapahtumia seurataan Peten näkökulmasta muutaman vuoden ajan, varsinaista juonta kirjassa ei siis ole, vaan Tumman veden päällä kertoo yhden perheen elämästä ja saa lukijan toivomaan, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin.

""Isä, voijjaanko me tulla taas yöksi?" äiti kysyy. "Kottiis oot aina tervetullu. Ei sinun tarvi kysellä tuommosia", pappa sanoo ja laittaa kätensä äidin hartíoiden ympäri."



Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja Peten havainnot hyvin yksityiskohtaisia. Paidan kangas tuntuu karhealta ja nenässä tuoksuu milloin mitäkin. Kuten jo mainitsin, Franzén kertoi halunneensa kirjoittaa kirjan, jossa on myös lämpöä. Tumman veden päällä -kirjaan mahtuu paljon surua ja ahdistusta, mutta oikeastaan odotin jopa hieman rankempaa teosta. Kirjassa on paljon myös hyviä hetkiä. Surullisen tarinasta kuitenkin tekee se, että se muistuttaa siitä kuinka lapset aina rakastavat vanhempiaan ja ovat valmiita olemaan näiden puolella. Myöskin surullista on se, että vaikka mummolassa tiedetään kuinka asiat heidän tyttärensä kotona ovat, ei siihen näytetä aktiivisesti puuttuvan. Joskaan tilanteeseen ei varmaankaan ole helppo puuttua, mikäli aikuinen ihminen tietoisesti haluaa jäädä uppoavaan laivaan.

Tumman veden päällä on oikein kelvollinen esikoisteos, joka pitää otteesaan. Olen täällä paljon voivotellut sitä, miten lukemisesta ei oikein meinaa tulla mitään, mutta Pete vei kyllä mennessään.
Kesken lukemisen itseäni alkoi kuitenkin surettaa aivan pohjattomasti se tosiasia, että vaikka tämä ei ole ensimmäinen (eikä viimeinen) kertomus perheväkivallasta, niin eivät nämä tarinat ja ihmiskohtalot taida oikeasta elämästä loppua koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti