tiistai 18. syyskuuta 2012

Alison Bechdel: Lepakkoelämää

Alison Bechdel on amerikkalainen sarjakuvataiteilija, jonka tunnetuin sarjakuva lienee Dykes to Watch Out For. Dykes to Watch Out Foria alettiin julkaisemaan yksittäisinä strippeinä vuonna 1983. Kuten arvata saattaa kyseinen sarjakuva on yksi ensimmäisistä lesbokulttuuria sekä homoseksuaalisuutta käsittelevistä populaarikulttuurin tuotoksista.
Suomessa käännösnimen Lepakkoelämää saanut kokoelma-albumi julkaistiin Otavan toimesta vuonna 2000. Kokoelman sarjakuvat on alunperin julkaistu kahdessa eri sarjakuva-albumissa 1990-luvun alussa.

Itseäni muuten ilahdutti se, että kirjan takakannesta löytyy Bechdelin "viesti" suomalaiselle lukijalle. Kirjaston viivakooditarra on tosin ikävästi lämästy viestin loppuosan päälle, mutta viestissään Bechdel pohtii kirjan kääntämiseen liittyneitä hankaluuksia- osa jutuista on käännöshetkellä ollut kymmenen vuotta vanhoja ja kirja sisältää paljon yksittäisiä poliittisia yksityiskohtia ja viittauksia. Bechdel toteaakin, että hänen itsensäkin on vaikea tavoittaa joitakin tapahtumia viittausten takaa. Ei siis hätää, vaikkei suomalaiselle lukijalle ihan jokainen poliittinen kiemura aukeaisi.



Lepakkoelämää seuraa siis amerikkalaista lesboporukkaa (voiko näin sanoa??) 1990 -luvun alusta. Kirjassa on 13 henkilöä ja sarjakuvat keskittyvät tämän pienen homoyhteisön ympärille. Kirjassa käsitellään ajan poliittisia tuulahduksia ja hesarin artikkelissa Bechdel mainitseekin, että hän kokee tekevänsä poliittista sarjakuvaa, sillä jo homojen esiin tuominen on poliittinen teko. Politiikan lisäksi Lepakkoelämää nostaa kuitenkin esiin aivan tavallisia arjen ja ihmiselämän tapahtumia, haasteita ja hetkiä: on ihastumisia, parisuhteen syventymistä, eroamisia, paineita työpaikalla, ystäviä ympärillä. Näkökulmana tähän kaikkeen on lesboyhteisö.
Sarjakuvat ovat parikymmentä vuotta vanhoja, mutta siltikin yhä ajankohtaisia. Kirjassa käsitellään esimerkiksi sateenkaariperheen muodostumista ja pohditaan sitä, miten tällaisen perheen muodostumiseen saadaan tukea yhteiskunnalta tai omilta vanhemmilta. Onneksi on olemassa vertaistuki.


Eron jälkeen Mo soittaa äidilleen ja kertoo eronneensa tyttöystävästään. Äiti toteaa, että "Hankit sitten uuden huonetoverin?"


"Asuintoverisi avioton lapsi EI ole lapsenlapseni!"


Lepakkoelämää onnistuu monipuolisessa henkilögalleriassaan. Päähenkilöksi nouseva Mo on politiikasta kiinnostunut maailmanparantaja ja vaikka sarjakuvan ote on hyvin voimakkaasti poliittinen se ei ole kuitenkaan raskas. Mukana on hahmoja, jotka suhtautuvat asioihin hieman keveämmin ja esimerkiksi edellä mainittua lesboraskautta ei käsitellä vain poliittisella otteella, vaan henkilöhahmojen itsensä kautta. Voisin kuvitella, että samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia on syntyvissä sateenkaariperheissä ilman, että sen kummemmin ajatellaan lapsentekoa poliittisena tekona.




Suomeksi on julkaistu myös jatko-osat tälle, eli Lepakkoelämää II ja Lepakkoelämää III. Täytynee lukaista nekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti