Nainen pakkaa laatikoita Heli Kajon ja prinsessa Estellen seurassa

Bloggaaminen on todella vienyt mennessään. Otan innolla uusia kuvia, mietin uusia aiheita. Samalla ihmettelen blogien ja bloggaamisen suosiota, sosiaalista mediaa. Miksimiksimiksi? Miksi jaan ajatuksiani monen muun tavoin. Teen statuspäivityksiä turhista, blogipäivityksiä vielä turhemmista (tosin unet ja kirjat eivät ole turhia). Pitääkö näillä työkaluilla paikata jotain huomionkipeää kohtaa aivoissa? Teenkö tätä itselleni vai muille?

Mutta onhan tää aika kivaa. Kuitenkin.

Muutto on jo ensi viikolla. Päivät ovat aurinkoisia ja pakkaan ikkuna auki, pelkään ampiaisia ja kuuntelen samalla Heli Kajon uutta levyä (linkki toimii 27.5. asti, sen jälkeen levy lieneekin jo spotifyssä) ja yritän muodostaa siitä mielipidettä.
Tällä viikolla seuranani oli myös Ruotsin kuninkaallinen perhe kun prinsessa Estelle kastettiin. Onnekseni olin arkipäivänä oikeaan aikaan kotona.

Huone näyttää jo kovin tyhjältä ja odotan innolla tulevaa muuttoviikkoa. Sitä kun osaa arvioida paljon tarvitsee vaatteita ja astioita ja loput voi pakata ja paketoida. Stressi on siirtynyt jännityksen ja riemun tieltä.

Hyllyt ja seinät tyhjenevät

Toivon tärkeiden asioiden pääsevän ehjänä perille

Käärme valitsi muuttokaveriksi leppäkertun

Hassua miten haikealta tuntuu hyvästellä Länsi-Pasila, vaikka muutan vain kilometrin päähän Pasilan sillan toiselle puolelle. Ja eihän sitä tiedä vaikka olisi joskus töissä jossain Länsi-Pasilan mediatalossa! Länsi-Pasila, tarkemmin sanottuna pasilanraition solu, on ollut ensimmäinen paikka, jota olen kotoa pois muuttamisen jälkeen asuttanut, joten kai täältä lähtemisen kuuluukin tuntua hieman haikealta, vaikka riemulla yksiötä ja yksin asumista odotankin.

Kesäkuumalla katoilla saattaa pyöriä auringonpalvojia.

 Oma ikkuna! Tuosta on monet kerrat heitelty avaimia vieraille. Ja saatu ampiaisia kylään.

Pian vaihtuu kuukausi. Kalenterin sivu kääntyy uudessa kodissa.

(Olen muuten ollut hurjan tyytyväinen vuoden 2012 Muumi seinäkalenteriin. Ihania kuvia!!) 

Joko mennään!

Muuton lisäksi elämää täydentää hitaasti, mutta varmasti lopputyödokumentti. Paljon töitä on jo nyt hoidettavana, vaikka valmista pitää olla vasta maaliskuussa 2013. Suunnittelemme työryhmän kanssa kuvausmatkaa Rovaniemelle ja olen siitä äärimmäisen innoissani! Rovaniemi! Täytyy myöntää, että toivon näkeväni poroja.

Mutta siihen on vielä aikaa.

Naiset kirjoittavat naiseudesta

Yksi varmasti tämän hetken seuratuimmista suomalaisista naiskirjailijoista on Katja Kettu. Kätilön myötä suuren yleisön tietoisuuden saavuttanut Kettu on koostanut yhdessä toimittaja Krista Petäjäjärven kanssa teoksen Pimppini on valloillaan, naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö (WSOY 2012).

Pimppini on valloillaan sisältää kokoelman suomalaisten naisten kirjoituksia seksuaalisesta vallankäytöstä- fyysisestä tai henkisestä. Kertomuksia ja näkökulmia seksuaalisen vallankäytön eri näkökulmista- käsittelyssä ei siis ole pelkästään raiskaukset ja lähentelyt vaan seksuaalisen vallankäytön eri muodot. Vaikka tekstit ovat fiktiivisiä, luultavasti osa niistä kuitenkin hipoo todellisuutta. Esimerkiksi Rosa Liksomin tekstissä tutustaan poliisikuulusteluihin joutuvaan Rosa Liksomiin (faktaa vai fiktiota???) ja Rakel Liekki kirjoittaa pornoteollisuuden jättämästä leimasta.

Kirja on jaettu eri aihealueisiin ja jokaisen aihealueen avaa joku asiantuntija tai tutkija tms. kertoen naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan liittyen tilastoja ja tutkimuksia. Kuulostaa ehkä kuivalta, mutta nämä uuden kappaleen avaajat johdattavat mielenkiintoisilla faktateksteillään hyvin fiktion maailmaan.

Kirjan nimi on muuten miusta aika hauska, hihi.

Antologisissa teoksissa on tietenkin hyvin monenlaisia tekstejä, osa kolahtaa lujaa, osa ei. Muutamat tekstit luin hieman hyppien läpi, enemmät kiinnostavat luin nenä kiinni kirjassa. Merkityksellistä tässä teoksessahan on se, että tämä maailma tarvitsee tällaista. Tämä maailma tarvitsee teoksia, joissa naiset kirjottavat netissä vaanivista pedofiilisedistä, miehiä hakkaavista vaimoista, pimeällä kujalla (harmittoman?) miehen pakoon juoksemisesta. Harmillistahan tässä on se, että luultavasti tämän tulevat lukemaan lähinnä naiset.

Tosin yksi mies tämän on ainakin lukenut, mtv3:n Pauli Poutanen, joka ihan arvostelunkin tästä kirjoitti. Jokainenhan saa olla mitä mieltä haluaa, mutta on mielestäni typerää ja kapeakatseista nostaa kaikista tämän kirjan naisista suureen valokeilaan Rakel Liekki, joka teksti on "pettymys kokonaisuuden kannalta"  ja "nyt kirjan odotetuin osuus lässähtää pahasti". Miksi Rakel Liekki on kirjan odotetuin osuus? Tai onko Rakel Liekki kirjan odotetuin osuus? Johtuuko se siitä, että hän on pornotähti? Poutanen ei keskity teokseen kokonaisuutena vaan on erityisen pettynyt 36 kirjoituksesta yhteen ja olettaa, että entisenä pornoteollisuuden ammattilaisena Liekillä olisi jotain painavaa sanottavaa tähän. Kuten jo sanoin, että kirja sisältää parempia ja huonompia tekstejä, mutta kirja on kokonaisuus eri kirjoittajien teksteistä ja kokemuksista, eikä muiden tehtävänä ole pedata lukijalle tietä kohti kirjan huipentumaa; Rakel Liekkiä.

Ja nyt kun ollaan naiseuden ja pimppien äärellä nostan samalla esiin vuonna 1999 ilmestyneen teoksen Ruotsista, Pilluparven (Fittstim, 1999, suomeksi ensimmäisen kerran 2003).

Pilluparvi on kahden toimittajan ja yhden kirjailijan (Brita Zilg, Belinda Olsson, Linda Skugge) kokoama teos, jossa naiset kertovat kokemuksiaan naiseksi kasvamisesta. Kirja on vahvasti feministinen teos, ja muistuttaa se muistuttaa heti kärkeen siitä, että feminismi ei tarkoita sitä, että "pojat ovat tyhmiä" vaan feministi pyrkii kohti maailmaa, jossa sukupuolemme ovat tasa-arvoisia keskenään.
Kirjan hieman provosoiva nimi tulee siitä, että vuonna 1992 Ruotsin ammattijärjestö LO:n puheenjohtaja Stig Malm oli kutsunut sosiaalidemokraattista naisliittoa "vitun pilluparveksi".

Jälleen kerran, Pilluparvenkin lukijoista suurin osa lienee naisia. Myös miehet voivat tarttua tähän teokseen! Naisten kanssahan te elätte, hitsi vie.

Molemmat kirjat käsittelevät siis vahvasti naiseutta ja se käy ilmi myös molempien teoksien nimistä. Pimppini on valloillaan -teosta lukiessani mietinkin miksi naiseudesta kertovaa kirjaa pitää korostaa noin vahvoilla kirjan nimillä. Siis molemmat nimet ovat oikein hyviä ja osuvia, mutta pitääkö naisten hakea niin kovaa ääntään naiseudelle, kirjan kannen pitää lähes huutaa. Että nyt käy selväksi, että nyt puhutaan siitä millaista on olla nainen ja mulla on pimppi! Jos miehistä ja miehisyydestä julkaistaisiin vastaavanlainen teos mitä nimeä se kantaisi? Komeilisiko kirjan nimessä esimerkiksi pippeli, kyrpä tai kalu?

Rinnakkaisblogi

Luultavasti kaikki tietävät edellisestä, lähinnä kirjallisuuteen keskittyneestä, harmain silmin blogistani, joka elää nyt omaa elämäänsä kuolleena arkistona. Kirjathan eivät vanhene, sieltä vain vinkkejä hakemaan!

Talventuoja -blogi esittelee elämää tässä ja nyt. Myös kirjoja.

NoMoreAnimals on pitkään aikaa sitten mielessä syntynyt rinnakkaisblogi, joka alkaa nyt heräillä vähitellen. Tarkoituksena esitellä töitä ja työprojekteja. Ei mikään virallinen portfolio, sitä voi kuitenkin käydä kurkkimassa!

Myös marsuherra Surku on kovin kiinnostunut kuvataiteista ja blogeista.

Löytöjä ja hyvää mieltä

Tulossa ärsyttävää "elämä on ihanaa" päivitys, mutta kun se on siitä kannattaa riemuita! Pidennetty viikonloppu alkoi jo keskiviikkona, ja kun Diablo III ilmestyi tällä viikolla on O-P:n aika mennyt pitkälti tietokoneen ääressä. Minä olen ollut ymmärtäväinen tyttöystävä ja keskittynyt muihin hyviin asioihin, kuten kirjoihin ja Gilmoren tyttöihin. Tuota peliä on vissiin oikeasti odotettu...

Tänään kuitenkin pääsimme  pelikammiostamme ulos kun Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto hakivat meidät kirpparoimaan! Sitä ennen saimme Räsymatolta Totoro -julisteemme kehystettynä ja kyllä noinkin yksinkertaisella asialla kuin oikeanlaisilla kehyksillä voi saada koko kuvasta aivan erilaisen! Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja odotan innolla sitä, että saamme loputkin kehystettäväksi viskaamamme asiat kehyksissä takaisin. Hihi! Niin ja muutamia kehystettäviä lisää odottaa jo takataskussa. Ehkä ne pääsevät syksyllä Neiti Räsymaton hellään huomaan.

Juliste on kokoa A3, selvennyksenä kun minkään sortin mittasuhteita ei ole tarjolla. Näyttää mielestäni täydelliseltä uusissa punaisen punaisissa kehyksissään! Kuva on hieman sumuinen, mutta riittänee tähän tarkoitukseen.

Kehystetyn Totoron luovuttamisen (juhlallinen ja arvokas tilaisuus oli toki kyseessä) suuntasimme muutamalle Lahden kirpputorille. Ensimmäiseltä kirpparilta saaliiksi sain peltisen Pikku Myy -rasian (3e, rakastan peltipurkkeja hieman liiaksikin, asia jota O-P aina ihmettelee. Muistutan kyllä häntä siitä, että jokaiselle purkille on löytynyt paikkansa ja tarkoituksensa, hukkaostoksia ei siis ole tehty!), toiselta kirppikseltä löysin lasipurkin ja keittiöpyyhkeen (yhteensä 2,5e), mutta! Viimeisellä kirpputorilla odotti oikea aarre! Löysin nimittäin kaksi Peppi Pitkätossu -seinälautasta ja vieläpä alkuperäisissä pakkauksissaan. Lautaset näyttivät niin näteiltä ja hintaakin niillä oli vain 5e/kpl, mutta usein kun näkee jotain keraamista ja käyttämätöntä ja siinä on Muumi tai jotain muuta kivaa niin hintakaan ei vastaa sitä, mitä kirpparilla pitäisi. Pähkäilin siis tovin, että yritetäänkö minua nyt huijata, mutta Neiti Räsymatto onneksi tiesi kertoa, että lautaset ovat 90-luvulta, eli mistään trokaamisesta ei varmaankaan nyt ole kysymys. Sitten pitikin pähkäillä se, että onko molempiin lautasiin varaa. Elän muuton kynnyksellä ja samaan syssyyn varattiin elokuulle matka, tällä hetkellä elämässä on siis pieni taloudellinen katastrofi, joten tuntui hieman pähkähullulta ajatukselta laittaa 10 euroa seinälautasiin ja meinasin jättää toisen lautasista taakseni. Onneksi O-P pelasti tilanteen ja päätti ostaa minulle molemmat ennakkosynttärilahjana. Ja kotona sitten selvisikin, että kyseiset lautaset maksavat huuto.netissä vähintään 20 euroa. Todellinen löytö siis tehty!

Mörkö ei löytynyt kirpparilta, se tuli lahjoituksena kirppistovereiltamme. Ostohetkellä en vielä tiennyt mihin tarkoitukseen Pikku Myy päätyisi, mutta kotona välähti! Olen pitkään etsinyt oikean kokoista purkkia lääkekaapiksi. Tuo sopii siihen tarkoitukseen vallan mainiosti.

En tiedä vielä mitä tähän tulee, mutta se menee uuteen kotiin Helsinkiin.

Kesäinen keittiöpyyhe. Olen alkanut löytämään vaatteisiini ja sisustukseen värejä. Ystävä H totesikin jokin aika sitten nähdessään minut kukkamekko päällä, että: "Sä et näytä enää teinisatanistilta" :D

Lopuksi ihanat uudet aarteeni!

 Pakkauksissa

"Lattiaan ei saa koskea"

"Peppi paistaa räiskäleitä"

Mukana oleva paperi kertoi mitkä taulut vielä puuttuvat. Kaksi ylintä olisi kyllä ihanaa löytää!

Kieltämättä hieman hävettää, ettei taulujen valmistaja Rörstrand sanonut ensin minulle mitään, mutta sehän on se sama astiavalmistaja, jonka astioita (myös niitä uusia Peppi -mukeja, joita siis Suomestakin saa) olen kaupassa monet kerrat ihastellut. Eipähän livahda enää mielestä, onneksi on google, joka kertoo kaiken.

Kunnon kirppiskiertely päättyy yleensä vohveleihin, lettuihin tai jäätelöön. Niin myös tällä kertaa. Masut syötiin jätskiä täyteen ja pelattiin myös yksi kierros Samuraita.

En tiedä vielä tulevatko Peppi Pitkätossut mukaan uuteen kotiin Helsinkiin vai jäävätkö ne toistaiseksi Lahden kotiin (viikot täällä yksin asuva O-P ei kyllä jostain syystä innostunut ajatuksesta, että keittiössä ois miun Muumitaulujen lisäksi myös Pepit... Kumma mies), toisinaan kyllä ärsyttää suunnattomasti kun omistaa oikeasti aika kivoja juttuja, mutta rakentaa kahta pesää ja molemmat ovat kuitenkin hieman vajavaisia. Voi sitä onnen päivää kun kodit vihdoin yhdistyvät ja saa kaiken kivan saman katon alle. Omaisuuden lisäksi siis myös kivan pojan.

Peppi -lautasissa ei muuten ole narua valmiina. Mikä on varmin tapa sitoa seinälautaseen naru ja millaista narua sen pitää olla, etteivät uudet ihanat tipahda heti lattialle!

Kesä ja kasvisruoka!

Heti alkuun; muiden ruokailutottumukset eivät kuulu minulle ja en moralisoi tai demonisoi lihansyömistä. Olen kyllä sitä mieltä, että ihmiset syövät aivan liikaa lihaa ja mielestäni on turhaa opettaa lapset siihen, että joka ateriaan kuuluu liha, mutta jokainen tehköön omat ratkaisunsa ja syököön sitä, mikä itselle maistuu, asia ei minulle kuulu. Piste.
Koska ruuasta keskusteleminen on nykyään verrattavissa siihen, että puhuisi uskonnosta tai politiikasta en halua provosoida nyt ketään, vaan kertoa miten omalta lautaselta väheni liha ja samalla jakaa hyvän kasvisruokavinkin, jee! (Okei, kuulostaa ehkä nyt vähän en-muka-provosoi-provosoivalta, mutta tuleva ruokaohje on sovellettavissa myös liharuuaksi, jos niikseen tykkää!)

Oma hyvin kasvispainotteinen ruokavalioni (iltalehti muuten kertoi, että kysymys on fleksitarismista; fleksitaristi syö siis satunnaisesti lihaa. Minulle maistuvat kyllä riista ja kala) lähti käyntiin siitä, että päätimme viime kesänä O-P:n kanssa opetella tekemään enemmän kasvisruokaa. Alkuun kasvisruokaa syntyi ehkä kerran viikossa, myöhemmin aina kokatessa. Intoa tietenkin lisäsi se, että kesällä kotimaisia kasviksia saa superhalvalla! Sittemmin liha onkin jäänyt kauppojenhyllyille- osittain puolivahingossa, kasvissyönti vain vei mennessään. Hankalinta lihasta luopumisessa oli se, että piti opetella tekemään uusia ruokia. Ennen pystyi aina ostamaan niitä broilerin fileesuikaleita tai jauhelihaa ja kokkaamaan siitä jotain nopeasti, nyt piti keksiä uudet helpot ruuat. Ja taitojen ja mielikuvituksen karttuessa niitä uusia ruokia onkin syntynyt, tässä vihjeet yhteen hyvään ja helppoon kasvisruokaan. :) Niin ja mikäli soijasuikaleet eivät maistu niin luulisin, että kana sopii tähän yhtälailla. Suosittelen kuitenkin antamaan kasvisruualle silloin tällöin mahdollisuuden!

Tarvitset:
Kesäkurpitsan (meille on riittänyt yksi hyvin, kesällä tietty kesäkurpitsat saattavat olla ihan jättisuuria, joten yksi voi olla helposti liikaakin)
Porkkanoita
Paprikaa (värillä ei väliä, mikä sinulle parhaiten maistuu)
Sipulia (jos valkosipuli maistuu niin tietenkin myös sitä)
Soijasuikaleita (tai soijapaloja tai soijahiutaleita)
Couscousia
(+mausteet ja oliiviöljy)

Valmiiksi pilkottuja herkkuja, namnamnam! 

Tiedän, että nää epäilyttää monia. Rohkeasti kokeilemaan!

Siivuta kesäkurpitsat, leikkaa porkkanoista tikkuja, pilko sipulit ja paprikat. Määrällä ei mielestäni ole väliä, kasvisten määrän voi mitoittaa syöjien määrän ja oman mielen mukaan.

Mikäli pannuja on käytössä vain yksi kannattaa soijasuikaleet valmistaa ensin. Pannulla siis kiehautetaan vettä, johon heitetään soijasuikaleet mukaan (1 osa suikaleita, 2 osaa vettä; me laitettiin tänään kahdelle ihmiselle 3dl soijasuikaleita, eli pannulle laitettiin kiehumaan 6dl vettä). Kiehuvaan veteen heitetään siis ne soijasuikaleet, pyöritellään välillä paistolastalla. Kun suikaleet näyttävät tarpeeksi turvonneilta niin ylimääräisen veden voi kaataa pannulta pois.

Jos nää näytti pussissa epäilyttäviltä, niin nyt ne vasta epäilyttäviltä näyttäkin! 

 Lisää pannulle öljyä ja sipulit ja paistele. Me ollaan tehty myös niin, että suikaleet paistetaan ja maustetaan ensin valmiiksi, laitetaan sivuun erilliselle lautaselle ja lisätään takaisin pannulle vasta lopuksi, tällöin siis sipulit paistetaan vasta soijasuikaleiden jälkeen. Keinot ovat siis monet!

Sipulit mukaan! Ne siis voi paistaa soijasuikaleiden kanssa tai erikseen.

Soijasuikaleita kannattaa maustaa jollain, ovat muuten melko mauttomia. Itse heitämme pannulle mukaan soijakastiketta, pippuria ja paprikajauhetta.

Maustamisen pyhä kolminaisuus. Pippurit tietenkin myllystä!

Sipulien jälkeen pannulle pääsevät porkkanat, joiden kypsymisaika on kesäkurpitsaa ja paprikaa pidempi. Paistele hetki, lisää sen jälkeen paprika, paistele jälleen hetki ja lopuksi lisää mukaan kesäkurpitsat. Näin porkkanat saavat kypsyä tarpeeksi. Kuten edellä mainitsin, paistetut ja maustetut soijasuikaleet voi myös siirtää erilliselle apulautaselle ja lisätä vasta lopuksi takaisin pannulle- eivät varmasti kärtsää. Kuten ehkä kirjoituksestani huomaa mitään tarkkoja minuuttiaikoja ei ole, oman silmän ja vainun mukaan siis mennään. :)

Kohta on valmista...

Couscousin voi helposti turvottaa erillisessä kattilassa. Pakkauksen kyljestä löytyy ohje, jossa kerrotaan paljon vettä ja couscousia tarvitaan x määrälle ruokailijoita. 2dl couscousia voi tuntua todella pieneltä määrältä kahdelle aikuiselle ruokailijalle, mutta trust me, se kyllä turpoaa ihmeen paljon! Kun ekalla kerralla tehtiin tätä kahdestaan kahdelle tein couscousia neljälle (eli 4dl) ja sitä olikin sitten aivan liikaa..

Vesi siis kiehautetaan (kattilassa tai vedenkeittimessä) ja kaadetaan kattilaan ja sinne oikea määrä couscousia. Kansi päälle, odotellaan muutama minuutti ja tidii! Couscous on turvonnut ja valmista. Tähän menee siis vain muutama minuutti, eli voi hyvin tehdä siinä vaiheessa kun kasvikset ovat melkein paistuneet. Couscousin joukkoon voi heittää hieman voita tai öljyä- itse lorautan mukaan hieman oliiviöljyä kosteutta tuomaan. Lopuksi tämäkin lisätään pannulle ja sitten annetaan ruuan vielä miettiä ja hautua hetki ja valmista on! 

Kuiva couscous kattilassa. Päälle heitetään vettä ja kattilan kansi.

Muutamaa minuuttia myöhemmin. Turvotettu couscous, johon heitetty pari lorausta oliiviöljyä mukaan ja tietenkin sitten sekoiteltu.

Rakas ystävämme!

Kokki kolmoset vahtivat ruuanlaittoamme

Valmis!!

Ja koko komeus nautitaan raejuuston kanssa- voi olla hieman kuivaa muuten, eli raejuusto tuo hieman kosteutta ja sopii maunkin puolesta tähän loistavasti! Samalla tulee lisäannos proteiinia. :)

Nam!

Eniten aikaahan tässä menee siihen, että ensin pilkkoo kaiken. Sen jälkeen homma käy melko jouhevasti, alle 30min menee koko hommaan.

Naiset säilövät elämänsä kenkälaatikkoihin

Muuton lähestyessä olen päättänyt käydä läpi omaisuuttani ja heittää jälleen kaikkea turhaa pois. Olen pohtinut monet kerrat sitä, että pitääkö kaikki saadut kirjeet säästää? Kuitenkin siinä vaiheessa kun tajuaa, että vaatekaapissa on aivan samat kenkälaatikot vuodesta toiseen, eikä niitä koskaan avaa on mielestäni oikeus karsia hieman. Vietin tänään pitkät tovit vanhojen kirjeiden äärellä ja sieltä löytyi kyllä melkoisen ilahduttavia herkkupaloja. Tässä kuvin ja sanoin. Harmi ettei kaikista ala-asteen kirjeistä käynyt vuosiluku ilmi.

Ala-asteella kaveri muutti pois paikkakunnalta ja kirjoitti muuton alla kirjeeseen: "Me saadaan ehkä kerros talo käyttöö. Me muutetaa ehkä sukunimeäki ja Puhelinnumeroa."


Ala-asteella kirjeissä vaihdettiin myös tärkeää informaatiota: "Mun vanhemmat asuu vielä yhessä. Mä en oo nähny lepakoita." (nämä kaksi lausetta siis peräkkäin samassa kirjeessä)

Karhun laatikossa on menneissyys tallessa

Yhdesssä kirjeessä toivottiin lopussa kirjeeseen vastaamista ilman kirjeen vaihtoa. Suora lainaus: "Vaikka kirjoitan nyt ja tahtoisin vastakirjeen, en ehdota kirjeenvaihtoa!" Tämä siis luokkakaverilta, kun valloillaan oli buumi, että kirjeenvaihtoa käytiin niiden luokkalaisten kesken, joita nähtiin koulussa päivittäin. Kirjeessä saattoi olla myös kysymyksiä, joihin piti vastata HETI! Eli kasvotusten koulussa.

"Onko susta kiva asua Taavetissa? Musta on kiva asua Kiteellä. Millaista siellä Taavetissa on? Täällä Kiteellä on tosi mukavaa, viihtyisää ja tietenkin kodikasta!"

Melko hyvä myyntipuhe!

Tallessa oli myös yläasteen valinnaiskurssiopas! Tarjolla on ollut mm. retkeilykurssi, kuuntelukurssi (musiikki), pehmolelut ja muut pienet sisustustekstiilit -kurssi ja höyrylaivaprojekti! Miksi noi kaikki kiinnostaisi paljon enemmän nyt kuin mitä ne kiinnostivat silloin? No en tiedä lähtisinkö vieläkään retkeilemään.

Eräästä synttärikortista löytyi pikkusiskon taiteilema Amanda nalle! En tiedä paljonko Amanda nalle täytti, enkä sitä, minkä ikäinen taiteilija kuvan tehdessään oli. Lahja kelpasi luultavasti joka tapauksessa. :)

Monissa kirjeissä toistuva teema oli musiikki ja huomasin kirjeitä putkeen lukiessani, että eräs kirjekaverini (joka siis ei ollut kanssani samalla luokalla, vaan asui toisella paikkakunnalla) kertoi joka kirjeessä pitävänsä S Club 7:sta ja Fivestä. Myös YUP:hen oli tutustuttu: "Tiedätkö semmoista bändiä jonka nimi on YUP? Mä tiedän koska mun siskolla on yksi sen bändin kappale kasetilla. ne laulaa semmoisen kappaleen kun "Meitä odotellaan mullan alla", sen musa video on musta vähän tyhmä."

Edellä mainitussa kirjekaverissa myös Britney Spears herätti tunteita:

"Mä vihaan Britney Spearsia! Mun mielestä se on sika!"

Kirjeenvaihto on jossain vaiheessa ollut siis todella pop. Jopa niin pop, että omalle lemmikkihamsterille on pitänyt saada oma kirjekaveri. Lainaus luokkakaverin kirjeestä, jolla oli Vili hamsteri: "Muute tiiätkö mitä: Vililläkii on kohta ehkä k-vaihto kaveri. Gerbiili tyttö. Sain osoitteen HIPPO-lehdestä."

Ja kirjeenvaihtohan oli kova juttu kun ei vielä mitään messengerejä ollut! Vuonna 2000 (kerrankin 

vuosiluku!!) saamassani kirjeessä kirjekaverini kysyy minulta: "Onko teillä tietokone? Jos on niin onko siinä internet?"

Eräästä kuoresta paljastui myös vanha kirjekaverin askartelema ystävänpäiväkortti. Hileitä valui syliini ja kirjeen lopussa olikin varoitus siitä, että kortista saattaa irtoilla hileitä. No, kiva että varoitti kuitenkin. :)

Ala-asteelta löytyi myös ympäristötiedon koe! Olen selvästikin vaalinut sitä ihan vain siksi, että onnistuin saamaan kokeesta 10. Tämä siis kuudennelta luokalta, eli olin silloin 12-vuotias. On näköjään osattu kertoa auringon rakenteesta ja kertoa, että; "Matka maasta aurinkoon 100km/h kestäisi kaksi sataa vuotta!"

Sen sijaan yläasteen matikan kokeessa en pärjännyt yhtä hyvin. Arvosanaksi on tullut näköjään 7+ ja kokeen viimeisessä tehtävässä on pitänyt laskea kuinka nopeasti oravat syövät pähkinöitä. Vastaukseni ei ole ilmeisesti osunut aivan oikeaan, sillä vastaukseni alla on opettajan merkintä: "Aika tanakoita oravia jos noin ahmivat!"

Mutta lopuksi vielä muutama kirje:

"Mä oon kuullut jotain semmoista että: Äänestä Ahoa, muuten saat Halosta." 

Poliittisiakin ollaan oltu

Mutta joku selvästi aavisti, että kirjeiden karsinta on vielä joskus edessä, sillä vastaan tuli myös tällainen:

"Moi Amanda! Mä toivon että säästät tän kirjeen kun mä kirjotin tälle kirjepaperille."

Aika herätä talviunilta! Tai koomasta.

Viimeisin blogimerkintä on helmikuulta ja helmikuusta on ikuisuus. Olin silloin työharjoittelussa, lunta ja pakkasta oli muistaakseni paljon. Käsi oli vielä ehjä, keväällä kaaduin ja käsi murtui, mutta onneksi se parani. Työharjoittelu päättyi ja kesätyö alkoi. Blogspotkin on uudistunut tällä välillä aivan täysin ja nyt täältä näkee helposti kuinka monta kertaa blogia on tarkasteltu ja huomasin, että Talventuojaa edeltävä blogi Harmain silmin oli saanut yli 3000 katselukertaa! Melko hurjaa. Toivottavasti sieltä joku löysi kirjavinkkejä itselleen.

 Lukenut olen edelleen, talvi vaan vei Talventuojan jotenkin menneessään enkä jaksanut tehdä päivityksiä. Myöhemmin keväällä alkoi kirjallisuusaiheisen radio-ohjelman työstäminen koulumme radioon ja kirjoista kertomisen energia meni siihen; lukemiseen, pohtimiseen, kokonaisuuksien luomiseen. Ehkä tämä blogi palautuu jälleen vähitellen omille uomilleen ja kirjoista jaksaa kertoa myös täällä. Blogista innostumista herätteli myös monien seuraamieni blogien "kevätherääminen". Tuntuu siltä, että kaikki ovat nyt täynnä eloa ja hyvää mieltä, niin myös minä!

 Pian elämässä tapahtuu onnellinen muutos, nimittäin pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni asumaan yksin yksiössä. Rahaa ei tietenkään ole liikaa, mutten malta odottaa sitä, että pääsen ensimmäistä kertaa kunnolla sisustamaan. Erityisen paljon haaveilen pöytäliinoista. Tähän mennessä sisustusinto on kohdistettu lähinnä avoleikkikotiin Lahteen. Nyt pääsen sisustamaan omaa (väliaikaista) kotiani! Uusi kämppä sijaitsee 8. kerroksessa, odotan innolla syksyn sateita ja syysmyrskyjä, joita voin tarkastella ikkunastani- toivottavasti siitä näkyy muutakin kuin toinen talo. Solusta yksiöön muuttavalta puuttuu paljon, mutta onneksi ihmiset ovat kovin avuliaita. Tänään sain ilmaiseksi kahvikeittimen, jonka joku on joskus voittanut pilkkikisasta! Kahvinkeittimen lahjoittivat Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto. Täsmennetään vielä, että kumpikaan heistä ei ole pilkkinyt minulle kyseistä kahvinkeitintä.

 Muuton lisäksi edessä on reissuja ja elämä tuntuu nyt harvinaisen hyvältä. Voisiko se tuntua näin hyvältä aina?

Blogimerkintä ilman kuvia on tylsä. Siksi osittainen kuva uudesta kesähameesta!

Olettehan jo kuulleet PMMP:n uuden Heliumpallo -kappaleen? Se on aika hyvä!