Löytöjä ja hyvää mieltä

Tulossa ärsyttävää "elämä on ihanaa" päivitys, mutta kun se on siitä kannattaa riemuita! Pidennetty viikonloppu alkoi jo keskiviikkona, ja kun Diablo III ilmestyi tällä viikolla on O-P:n aika mennyt pitkälti tietokoneen ääressä. Minä olen ollut ymmärtäväinen tyttöystävä ja keskittynyt muihin hyviin asioihin, kuten kirjoihin ja Gilmoren tyttöihin. Tuota peliä on vissiin oikeasti odotettu...

Tänään kuitenkin pääsimme  pelikammiostamme ulos kun Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto hakivat meidät kirpparoimaan! Sitä ennen saimme Räsymatolta Totoro -julisteemme kehystettynä ja kyllä noinkin yksinkertaisella asialla kuin oikeanlaisilla kehyksillä voi saada koko kuvasta aivan erilaisen! Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja odotan innolla sitä, että saamme loputkin kehystettäväksi viskaamamme asiat kehyksissä takaisin. Hihi! Niin ja muutamia kehystettäviä lisää odottaa jo takataskussa. Ehkä ne pääsevät syksyllä Neiti Räsymaton hellään huomaan.

Juliste on kokoa A3, selvennyksenä kun minkään sortin mittasuhteita ei ole tarjolla. Näyttää mielestäni täydelliseltä uusissa punaisen punaisissa kehyksissään! Kuva on hieman sumuinen, mutta riittänee tähän tarkoitukseen.

Kehystetyn Totoron luovuttamisen (juhlallinen ja arvokas tilaisuus oli toki kyseessä) suuntasimme muutamalle Lahden kirpputorille. Ensimmäiseltä kirpparilta saaliiksi sain peltisen Pikku Myy -rasian (3e, rakastan peltipurkkeja hieman liiaksikin, asia jota O-P aina ihmettelee. Muistutan kyllä häntä siitä, että jokaiselle purkille on löytynyt paikkansa ja tarkoituksensa, hukkaostoksia ei siis ole tehty!), toiselta kirppikseltä löysin lasipurkin ja keittiöpyyhkeen (yhteensä 2,5e), mutta! Viimeisellä kirpputorilla odotti oikea aarre! Löysin nimittäin kaksi Peppi Pitkätossu -seinälautasta ja vieläpä alkuperäisissä pakkauksissaan. Lautaset näyttivät niin näteiltä ja hintaakin niillä oli vain 5e/kpl, mutta usein kun näkee jotain keraamista ja käyttämätöntä ja siinä on Muumi tai jotain muuta kivaa niin hintakaan ei vastaa sitä, mitä kirpparilla pitäisi. Pähkäilin siis tovin, että yritetäänkö minua nyt huijata, mutta Neiti Räsymatto onneksi tiesi kertoa, että lautaset ovat 90-luvulta, eli mistään trokaamisesta ei varmaankaan nyt ole kysymys. Sitten pitikin pähkäillä se, että onko molempiin lautasiin varaa. Elän muuton kynnyksellä ja samaan syssyyn varattiin elokuulle matka, tällä hetkellä elämässä on siis pieni taloudellinen katastrofi, joten tuntui hieman pähkähullulta ajatukselta laittaa 10 euroa seinälautasiin ja meinasin jättää toisen lautasista taakseni. Onneksi O-P pelasti tilanteen ja päätti ostaa minulle molemmat ennakkosynttärilahjana. Ja kotona sitten selvisikin, että kyseiset lautaset maksavat huuto.netissä vähintään 20 euroa. Todellinen löytö siis tehty!

Mörkö ei löytynyt kirpparilta, se tuli lahjoituksena kirppistovereiltamme. Ostohetkellä en vielä tiennyt mihin tarkoitukseen Pikku Myy päätyisi, mutta kotona välähti! Olen pitkään etsinyt oikean kokoista purkkia lääkekaapiksi. Tuo sopii siihen tarkoitukseen vallan mainiosti.

En tiedä vielä mitä tähän tulee, mutta se menee uuteen kotiin Helsinkiin.

Kesäinen keittiöpyyhe. Olen alkanut löytämään vaatteisiini ja sisustukseen värejä. Ystävä H totesikin jokin aika sitten nähdessään minut kukkamekko päällä, että: "Sä et näytä enää teinisatanistilta" :D

Lopuksi ihanat uudet aarteeni!

 Pakkauksissa

"Lattiaan ei saa koskea"

"Peppi paistaa räiskäleitä"

Mukana oleva paperi kertoi mitkä taulut vielä puuttuvat. Kaksi ylintä olisi kyllä ihanaa löytää!

Kieltämättä hieman hävettää, ettei taulujen valmistaja Rörstrand sanonut ensin minulle mitään, mutta sehän on se sama astiavalmistaja, jonka astioita (myös niitä uusia Peppi -mukeja, joita siis Suomestakin saa) olen kaupassa monet kerrat ihastellut. Eipähän livahda enää mielestä, onneksi on google, joka kertoo kaiken.

Kunnon kirppiskiertely päättyy yleensä vohveleihin, lettuihin tai jäätelöön. Niin myös tällä kertaa. Masut syötiin jätskiä täyteen ja pelattiin myös yksi kierros Samuraita.

En tiedä vielä tulevatko Peppi Pitkätossut mukaan uuteen kotiin Helsinkiin vai jäävätkö ne toistaiseksi Lahden kotiin (viikot täällä yksin asuva O-P ei kyllä jostain syystä innostunut ajatuksesta, että keittiössä ois miun Muumitaulujen lisäksi myös Pepit... Kumma mies), toisinaan kyllä ärsyttää suunnattomasti kun omistaa oikeasti aika kivoja juttuja, mutta rakentaa kahta pesää ja molemmat ovat kuitenkin hieman vajavaisia. Voi sitä onnen päivää kun kodit vihdoin yhdistyvät ja saa kaiken kivan saman katon alle. Omaisuuden lisäksi siis myös kivan pojan.

Peppi -lautasissa ei muuten ole narua valmiina. Mikä on varmin tapa sitoa seinälautaseen naru ja millaista narua sen pitää olla, etteivät uudet ihanat tipahda heti lattialle!

Kesä ja kasvisruoka!

Heti alkuun; muiden ruokailutottumukset eivät kuulu minulle ja en moralisoi tai demonisoi lihansyömistä. Olen kyllä sitä mieltä, että ihmiset syövät aivan liikaa lihaa ja mielestäni on turhaa opettaa lapset siihen, että joka ateriaan kuuluu liha, mutta jokainen tehköön omat ratkaisunsa ja syököön sitä, mikä itselle maistuu, asia ei minulle kuulu. Piste.
Koska ruuasta keskusteleminen on nykyään verrattavissa siihen, että puhuisi uskonnosta tai politiikasta en halua provosoida nyt ketään, vaan kertoa miten omalta lautaselta väheni liha ja samalla jakaa hyvän kasvisruokavinkin, jee! (Okei, kuulostaa ehkä nyt vähän en-muka-provosoi-provosoivalta, mutta tuleva ruokaohje on sovellettavissa myös liharuuaksi, jos niikseen tykkää!)

Oma hyvin kasvispainotteinen ruokavalioni (iltalehti muuten kertoi, että kysymys on fleksitarismista; fleksitaristi syö siis satunnaisesti lihaa. Minulle maistuvat kyllä riista ja kala) lähti käyntiin siitä, että päätimme viime kesänä O-P:n kanssa opetella tekemään enemmän kasvisruokaa. Alkuun kasvisruokaa syntyi ehkä kerran viikossa, myöhemmin aina kokatessa. Intoa tietenkin lisäsi se, että kesällä kotimaisia kasviksia saa superhalvalla! Sittemmin liha onkin jäänyt kauppojenhyllyille- osittain puolivahingossa, kasvissyönti vain vei mennessään. Hankalinta lihasta luopumisessa oli se, että piti opetella tekemään uusia ruokia. Ennen pystyi aina ostamaan niitä broilerin fileesuikaleita tai jauhelihaa ja kokkaamaan siitä jotain nopeasti, nyt piti keksiä uudet helpot ruuat. Ja taitojen ja mielikuvituksen karttuessa niitä uusia ruokia onkin syntynyt, tässä vihjeet yhteen hyvään ja helppoon kasvisruokaan. :) Niin ja mikäli soijasuikaleet eivät maistu niin luulisin, että kana sopii tähän yhtälailla. Suosittelen kuitenkin antamaan kasvisruualle silloin tällöin mahdollisuuden!

Tarvitset:
Kesäkurpitsan (meille on riittänyt yksi hyvin, kesällä tietty kesäkurpitsat saattavat olla ihan jättisuuria, joten yksi voi olla helposti liikaakin)
Porkkanoita
Paprikaa (värillä ei väliä, mikä sinulle parhaiten maistuu)
Sipulia (jos valkosipuli maistuu niin tietenkin myös sitä)
Soijasuikaleita (tai soijapaloja tai soijahiutaleita)
Couscousia
(+mausteet ja oliiviöljy)

Valmiiksi pilkottuja herkkuja, namnamnam! 

Tiedän, että nää epäilyttää monia. Rohkeasti kokeilemaan!

Siivuta kesäkurpitsat, leikkaa porkkanoista tikkuja, pilko sipulit ja paprikat. Määrällä ei mielestäni ole väliä, kasvisten määrän voi mitoittaa syöjien määrän ja oman mielen mukaan.

Mikäli pannuja on käytössä vain yksi kannattaa soijasuikaleet valmistaa ensin. Pannulla siis kiehautetaan vettä, johon heitetään soijasuikaleet mukaan (1 osa suikaleita, 2 osaa vettä; me laitettiin tänään kahdelle ihmiselle 3dl soijasuikaleita, eli pannulle laitettiin kiehumaan 6dl vettä). Kiehuvaan veteen heitetään siis ne soijasuikaleet, pyöritellään välillä paistolastalla. Kun suikaleet näyttävät tarpeeksi turvonneilta niin ylimääräisen veden voi kaataa pannulta pois.

Jos nää näytti pussissa epäilyttäviltä, niin nyt ne vasta epäilyttäviltä näyttäkin! 

 Lisää pannulle öljyä ja sipulit ja paistele. Me ollaan tehty myös niin, että suikaleet paistetaan ja maustetaan ensin valmiiksi, laitetaan sivuun erilliselle lautaselle ja lisätään takaisin pannulle vasta lopuksi, tällöin siis sipulit paistetaan vasta soijasuikaleiden jälkeen. Keinot ovat siis monet!

Sipulit mukaan! Ne siis voi paistaa soijasuikaleiden kanssa tai erikseen.

Soijasuikaleita kannattaa maustaa jollain, ovat muuten melko mauttomia. Itse heitämme pannulle mukaan soijakastiketta, pippuria ja paprikajauhetta.

Maustamisen pyhä kolminaisuus. Pippurit tietenkin myllystä!

Sipulien jälkeen pannulle pääsevät porkkanat, joiden kypsymisaika on kesäkurpitsaa ja paprikaa pidempi. Paistele hetki, lisää sen jälkeen paprika, paistele jälleen hetki ja lopuksi lisää mukaan kesäkurpitsat. Näin porkkanat saavat kypsyä tarpeeksi. Kuten edellä mainitsin, paistetut ja maustetut soijasuikaleet voi myös siirtää erilliselle apulautaselle ja lisätä vasta lopuksi takaisin pannulle- eivät varmasti kärtsää. Kuten ehkä kirjoituksestani huomaa mitään tarkkoja minuuttiaikoja ei ole, oman silmän ja vainun mukaan siis mennään. :)

Kohta on valmista...

Couscousin voi helposti turvottaa erillisessä kattilassa. Pakkauksen kyljestä löytyy ohje, jossa kerrotaan paljon vettä ja couscousia tarvitaan x määrälle ruokailijoita. 2dl couscousia voi tuntua todella pieneltä määrältä kahdelle aikuiselle ruokailijalle, mutta trust me, se kyllä turpoaa ihmeen paljon! Kun ekalla kerralla tehtiin tätä kahdestaan kahdelle tein couscousia neljälle (eli 4dl) ja sitä olikin sitten aivan liikaa..

Vesi siis kiehautetaan (kattilassa tai vedenkeittimessä) ja kaadetaan kattilaan ja sinne oikea määrä couscousia. Kansi päälle, odotellaan muutama minuutti ja tidii! Couscous on turvonnut ja valmista. Tähän menee siis vain muutama minuutti, eli voi hyvin tehdä siinä vaiheessa kun kasvikset ovat melkein paistuneet. Couscousin joukkoon voi heittää hieman voita tai öljyä- itse lorautan mukaan hieman oliiviöljyä kosteutta tuomaan. Lopuksi tämäkin lisätään pannulle ja sitten annetaan ruuan vielä miettiä ja hautua hetki ja valmista on! 

Kuiva couscous kattilassa. Päälle heitetään vettä ja kattilan kansi.

Muutamaa minuuttia myöhemmin. Turvotettu couscous, johon heitetty pari lorausta oliiviöljyä mukaan ja tietenkin sitten sekoiteltu.

Rakas ystävämme!

Kokki kolmoset vahtivat ruuanlaittoamme

Valmis!!

Ja koko komeus nautitaan raejuuston kanssa- voi olla hieman kuivaa muuten, eli raejuusto tuo hieman kosteutta ja sopii maunkin puolesta tähän loistavasti! Samalla tulee lisäannos proteiinia. :)

Nam!

Eniten aikaahan tässä menee siihen, että ensin pilkkoo kaiken. Sen jälkeen homma käy melko jouhevasti, alle 30min menee koko hommaan.

Naiset säilövät elämänsä kenkälaatikkoihin

Muuton lähestyessä olen päättänyt käydä läpi omaisuuttani ja heittää jälleen kaikkea turhaa pois. Olen pohtinut monet kerrat sitä, että pitääkö kaikki saadut kirjeet säästää? Kuitenkin siinä vaiheessa kun tajuaa, että vaatekaapissa on aivan samat kenkälaatikot vuodesta toiseen, eikä niitä koskaan avaa on mielestäni oikeus karsia hieman. Vietin tänään pitkät tovit vanhojen kirjeiden äärellä ja sieltä löytyi kyllä melkoisen ilahduttavia herkkupaloja. Tässä kuvin ja sanoin. Harmi ettei kaikista ala-asteen kirjeistä käynyt vuosiluku ilmi.

Ala-asteella kaveri muutti pois paikkakunnalta ja kirjoitti muuton alla kirjeeseen: "Me saadaan ehkä kerros talo käyttöö. Me muutetaa ehkä sukunimeäki ja Puhelinnumeroa."


Ala-asteella kirjeissä vaihdettiin myös tärkeää informaatiota: "Mun vanhemmat asuu vielä yhessä. Mä en oo nähny lepakoita." (nämä kaksi lausetta siis peräkkäin samassa kirjeessä)

Karhun laatikossa on menneissyys tallessa

Yhdesssä kirjeessä toivottiin lopussa kirjeeseen vastaamista ilman kirjeen vaihtoa. Suora lainaus: "Vaikka kirjoitan nyt ja tahtoisin vastakirjeen, en ehdota kirjeenvaihtoa!" Tämä siis luokkakaverilta, kun valloillaan oli buumi, että kirjeenvaihtoa käytiin niiden luokkalaisten kesken, joita nähtiin koulussa päivittäin. Kirjeessä saattoi olla myös kysymyksiä, joihin piti vastata HETI! Eli kasvotusten koulussa.

"Onko susta kiva asua Taavetissa? Musta on kiva asua Kiteellä. Millaista siellä Taavetissa on? Täällä Kiteellä on tosi mukavaa, viihtyisää ja tietenkin kodikasta!"

Melko hyvä myyntipuhe!

Tallessa oli myös yläasteen valinnaiskurssiopas! Tarjolla on ollut mm. retkeilykurssi, kuuntelukurssi (musiikki), pehmolelut ja muut pienet sisustustekstiilit -kurssi ja höyrylaivaprojekti! Miksi noi kaikki kiinnostaisi paljon enemmän nyt kuin mitä ne kiinnostivat silloin? No en tiedä lähtisinkö vieläkään retkeilemään.

Eräästä synttärikortista löytyi pikkusiskon taiteilema Amanda nalle! En tiedä paljonko Amanda nalle täytti, enkä sitä, minkä ikäinen taiteilija kuvan tehdessään oli. Lahja kelpasi luultavasti joka tapauksessa. :)

Monissa kirjeissä toistuva teema oli musiikki ja huomasin kirjeitä putkeen lukiessani, että eräs kirjekaverini (joka siis ei ollut kanssani samalla luokalla, vaan asui toisella paikkakunnalla) kertoi joka kirjeessä pitävänsä S Club 7:sta ja Fivestä. Myös YUP:hen oli tutustuttu: "Tiedätkö semmoista bändiä jonka nimi on YUP? Mä tiedän koska mun siskolla on yksi sen bändin kappale kasetilla. ne laulaa semmoisen kappaleen kun "Meitä odotellaan mullan alla", sen musa video on musta vähän tyhmä."

Edellä mainitussa kirjekaverissa myös Britney Spears herätti tunteita:

"Mä vihaan Britney Spearsia! Mun mielestä se on sika!"

Kirjeenvaihto on jossain vaiheessa ollut siis todella pop. Jopa niin pop, että omalle lemmikkihamsterille on pitänyt saada oma kirjekaveri. Lainaus luokkakaverin kirjeestä, jolla oli Vili hamsteri: "Muute tiiätkö mitä: Vililläkii on kohta ehkä k-vaihto kaveri. Gerbiili tyttö. Sain osoitteen HIPPO-lehdestä."

Ja kirjeenvaihtohan oli kova juttu kun ei vielä mitään messengerejä ollut! Vuonna 2000 (kerrankin 

vuosiluku!!) saamassani kirjeessä kirjekaverini kysyy minulta: "Onko teillä tietokone? Jos on niin onko siinä internet?"

Eräästä kuoresta paljastui myös vanha kirjekaverin askartelema ystävänpäiväkortti. Hileitä valui syliini ja kirjeen lopussa olikin varoitus siitä, että kortista saattaa irtoilla hileitä. No, kiva että varoitti kuitenkin. :)

Ala-asteelta löytyi myös ympäristötiedon koe! Olen selvästikin vaalinut sitä ihan vain siksi, että onnistuin saamaan kokeesta 10. Tämä siis kuudennelta luokalta, eli olin silloin 12-vuotias. On näköjään osattu kertoa auringon rakenteesta ja kertoa, että; "Matka maasta aurinkoon 100km/h kestäisi kaksi sataa vuotta!"

Sen sijaan yläasteen matikan kokeessa en pärjännyt yhtä hyvin. Arvosanaksi on tullut näköjään 7+ ja kokeen viimeisessä tehtävässä on pitänyt laskea kuinka nopeasti oravat syövät pähkinöitä. Vastaukseni ei ole ilmeisesti osunut aivan oikeaan, sillä vastaukseni alla on opettajan merkintä: "Aika tanakoita oravia jos noin ahmivat!"

Mutta lopuksi vielä muutama kirje:

"Mä oon kuullut jotain semmoista että: Äänestä Ahoa, muuten saat Halosta." 

Poliittisiakin ollaan oltu

Mutta joku selvästi aavisti, että kirjeiden karsinta on vielä joskus edessä, sillä vastaan tuli myös tällainen:

"Moi Amanda! Mä toivon että säästät tän kirjeen kun mä kirjotin tälle kirjepaperille."

Aika herätä talviunilta! Tai koomasta.

Viimeisin blogimerkintä on helmikuulta ja helmikuusta on ikuisuus. Olin silloin työharjoittelussa, lunta ja pakkasta oli muistaakseni paljon. Käsi oli vielä ehjä, keväällä kaaduin ja käsi murtui, mutta onneksi se parani. Työharjoittelu päättyi ja kesätyö alkoi. Blogspotkin on uudistunut tällä välillä aivan täysin ja nyt täältä näkee helposti kuinka monta kertaa blogia on tarkasteltu ja huomasin, että Talventuojaa edeltävä blogi Harmain silmin oli saanut yli 3000 katselukertaa! Melko hurjaa. Toivottavasti sieltä joku löysi kirjavinkkejä itselleen.

 Lukenut olen edelleen, talvi vaan vei Talventuojan jotenkin menneessään enkä jaksanut tehdä päivityksiä. Myöhemmin keväällä alkoi kirjallisuusaiheisen radio-ohjelman työstäminen koulumme radioon ja kirjoista kertomisen energia meni siihen; lukemiseen, pohtimiseen, kokonaisuuksien luomiseen. Ehkä tämä blogi palautuu jälleen vähitellen omille uomilleen ja kirjoista jaksaa kertoa myös täällä. Blogista innostumista herätteli myös monien seuraamieni blogien "kevätherääminen". Tuntuu siltä, että kaikki ovat nyt täynnä eloa ja hyvää mieltä, niin myös minä!

 Pian elämässä tapahtuu onnellinen muutos, nimittäin pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni asumaan yksin yksiössä. Rahaa ei tietenkään ole liikaa, mutten malta odottaa sitä, että pääsen ensimmäistä kertaa kunnolla sisustamaan. Erityisen paljon haaveilen pöytäliinoista. Tähän mennessä sisustusinto on kohdistettu lähinnä avoleikkikotiin Lahteen. Nyt pääsen sisustamaan omaa (väliaikaista) kotiani! Uusi kämppä sijaitsee 8. kerroksessa, odotan innolla syksyn sateita ja syysmyrskyjä, joita voin tarkastella ikkunastani- toivottavasti siitä näkyy muutakin kuin toinen talo. Solusta yksiöön muuttavalta puuttuu paljon, mutta onneksi ihmiset ovat kovin avuliaita. Tänään sain ilmaiseksi kahvikeittimen, jonka joku on joskus voittanut pilkkikisasta! Kahvinkeittimen lahjoittivat Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto. Täsmennetään vielä, että kumpikaan heistä ei ole pilkkinyt minulle kyseistä kahvinkeitintä.

 Muuton lisäksi edessä on reissuja ja elämä tuntuu nyt harvinaisen hyvältä. Voisiko se tuntua näin hyvältä aina?

Blogimerkintä ilman kuvia on tylsä. Siksi osittainen kuva uudesta kesähameesta!

Olettehan jo kuulleet PMMP:n uuden Heliumpallo -kappaleen? Se on aika hyvä!

Juuri niin kamala kuin voi vaan kuvitella... Ja vähän ehkä vielä kamalampi.

Natascha Kampuschin nimi on varmasti jokaiselle tuttu. 10-vuotiaan Nataschan sieppasi koulumatkalla häiriintynyt Wolfgang Priklopil, joka onnistui pitämään Nataschaa vangittuna kahdeksan vuoden ajan. Suurimman osan tuosta ajasta Natascha eli maan alle rakennetussa 5 neliömetrin kokoisessa tyrmässä. Vuonna 2010 julkaistussa kirjassa 3096 päivää (3096 Tage) Natascha kertoo vankeusajastaan. 3096 päivästä...

Kirja alkaa ajasta ennen vankeutta. Natascha kertoo lapsuudestaan, myös kipeistä asioista. Vaikeasta suhteesta molempiin vanhempiinsa, huonosta itsetunnosta. Natascha koki aikuiset ympärillään kykenemättöminä vastaamaan hänen tarpeisiinsa ja kertoo äärimmäisen esimerkin siitä, kuinka hän lapsena luokkaretkellä käsivarren murtaessaan kärsi kivusta puolitoista vuorokautta ennenkuin uskalsi pyytää opettajalta apua. Kotona oltiin opetettu, etteivät isot tytöt itke. Lapsuutta alkoi myöhemmin varjostaa myös ylipaino, joka nakersi aran tytön itseluottamusta entisestään.

"Viimeisenä vuonna ennen sieppausta lihoin niin, että muutuin pullukasta todella lihavaksi lapseksi. Toiset lapset kiusasivat minua, ja kompensoin yksinäisyyttä syömällä entistä enemmän. Täyttäessäni kymmenen vuotta painoin 45 kiloa. Äiti vielä lisäsi turhautumistani: "Minä pidän sinusta joka tapauksessa, samantekevää minkä näköinen olet. Tai: "Ruma lapsi tarvitsee vain sievän mekon."

Ja sitten se tapahtuu. Wolfgang Priklopil sieppaa Nataschan.

"Holzapfel kertoi myöhemmin poliisille, että sieppaaja oli kerran kysynyt häneltä, kuinka huoneen voi äänieristää niin, ettei edes iskuporan ääni kuulu koko talosta."

Natascha kertoo vankeusajastaan hyvinkin yksityiskohtaisia muistoja ja pyrkii tarjoamaan lukijalle Priklopilin "kahdet kasvot". Yhtenä hetkenä sieppaaja on valmis täyttämään kaikki hänen toiveensa, toisena taas muuttuen mielipuoliseksi väkivallan käyttäjäksi. Vapautumisen jälkeen Natascha onkin kokenut hankalaksi sen, kuinka vaikea muiden ihmisten on antaa hänelle anteeksi se, ettei hän ole julkisuudessa tuominnut sieppaajaansa odotusten mukaan.

"Kukaan ei halunnut kuulla minun sanovan, ettei ole olemassa absoluuttista pahuutta, ei selkeää mustaa ja valkoista."

Kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä Kampusch vaikenee.



Kirjan lukeminen synnytti valtavia sisäisiä ristiriitoja. Tottakai tällaiset ääritapaukset kiinnostavat ihmisiä ja siksi näitä kirjoja luetaan (ja kirjoitetaan). Vaikka vapautumisensa jälkeen Kampusch antoi harkitusti haastatteluja on media kuitenkin pystynyt paisuttelemaan juttua kuin pullataikinaa ja käyttämään Kampuschista esimerkiksi termiä "seksiorja", vaikkei hän ole seksuaalisesta hyväksikäytöstä julkisesti puhunutkaan. Kirjalla halutaan selvästi selventää faktoja ja sen synnyttäminen on varmasti ollut Nataschalle itselleen tärkeä etappi kokemuksen käsittelemisen kannalta.
Kun siis tarina tarjoillaan uhrin itsensä välityksellä onko sen lukeminen hyväksyttävää vai mässäilläänkö tässä siltikin toisen kärsimyksellä? Jos Kampuschin tapaus kuitenkin kiinnostaa suosittelen hakemaan tapahtuneesta tietoa tästä, en wikipediasta.

Mässäilyä tai ei, Kampuschin selviytymistarina on joka tapauksessa uskomaton. On uskomatonta lukea kuinka järkevästi hän on pystynyt rakentamaan suhdettaan sieppaajaan ja ylipäätään selvitymään kaikesta tuosta muuttumatta ihmisraunioksi. Jo 10-vuotiaana Natascha kommunikoi sieppaajansa kanssa häkellyttävän hyvin.

Toivottavasti tämän maailman kellareissa ei piile montaa vastaavaa tapausta...

Kirjapaketti

Kun ystävä asuu Sveitsissä oikea tapa ilahduttaa on lähettää kirja. Kirja oli kirppislöytö ja vaikkei kyseessä ollut varsinaisesti huono teos, niin en kokenut kuitenkaan tarvetta säästää kyseistä teosta omassa hyllyssäni tilaa viemässä. Kysyin siis ystävältä, että kaipaako hän luettavaa ja kelpaisiko tämmönen ja kirja lähti sitten Sveitsiin!



Mukaan piti tietenkin laittaa asiallinen postikortti ja mielestäni tuima Kekkonen sopi oikein hyvin matkaseuraksi prostituutiosta kertovalle kirjalle.

Kirppis/alennusmyyntikirjoja saattaa olla jaossa myöhemminkin. Jos kirjasta olen itse pari euroa maksanut en koe ongelmaksi antaa sitä ilmaiseksi eteenpäin- mielummin pois omaa tilaa viemästä, jos sille on jonkun toisen luona paikka olemassa. Ja mikäli lähipiiristä kukaan ei kirjalahjoitusta kaipaa niin onneksi Pasilan kirjastosta löytyy kärry, johon voi omia kirjoja jättää ja siitä niitä saa muut vapaasti ottaa. Toisen roska voi olla toisen aarre!

Kuuntelin viikonloppuna spotifystä uusimman Pariisin Kevään levyn, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Hiukan tuli tosin syyllinen olo tuommoisesta ilmaisesta ennakkokuuntelusta, levyhän julkaistaan vasta ensi viikolla... No mutta olihan se kuunneltava kun tarjolla oli ja vaikkei ehkä ole Astronautin veroinen tekele, niin omaan levyhyllyyn hankitaan silti. Ensimmäisenä sinkkuna julkaistu Saari on kyllä mainio biisi.

Novelleja

Hitaasti yskien uusi blogi käynnistyy, vaan ehkä tämä tästä. Tämän kanssa ei onneksi tarvitse olla kiire, kiirettä nimittäin piisaa elämässä muutenkin.

Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa (Half of a Yellow Sun, 2009) teki miuhun aika ison vaikutuksen tuossa loppusyksystä, joten oli varsin luonnollista tarttua toiseenkin Adichien teokseen. Tällä kertaa vuorossa oli novellikokoelma Huominen on liian kaukana (The Thing Around Your Neck, 2009).

Novellikokoelman teemat pyörivät pitkälti samojen kysymysten ympärillä. Onko Afrikka umpikuja, ovatko ne onnekkaita jotka pääsevät Amerikkaan? Siellähän on kaikilla oma ase ja auto. Pienten yksityiskohtien avulla Adichie osoittaa taidokkaasti odotusten ja kokemusten välisiä yhteentörmäyksiä, pettymyksiä, yllätyksiä. Kuten novellikokoelmissa aina, jotkut tarinat ovat toisia kiinnostavampia ja muutama tarina jäi kyllä niin pahasti auki, että ihan alkoi inhottamaan (positiivinen inhotus).



"Hän näytti minulle kuvia mökistä, ja sinä ihmettelit, miksi sitä sanottiin mökiksi, koska siellä, mistä sinä tulit, sen kokoiset rakennukset olivat pankkeja ja kirkkoja."

Adichien teksteissä pidän erityisesti afrikkalaisista nimistä. Jokainen nimi tarkoittaa aina jotain ja vaikkei henkilöiden nimien merkitystä tarvitse muistaa on niiden lukeminen aina mielenkiintoista. Kuinka erilainen nimikulttuuri!


"Kamara. Se on lyhennetty muoto Kamarachizuoroanyista, joka tarkoittaa 'suokoon Jumala meille kylliksi armoaan.'"


Tämän kokoelman heikkous oli ehkä tekstien liian voimakas yhtäläisyys. Jotenkin miulle jäi lukijana tästä "tasapaksu tunnekokemus". Vaikka tekstit siis herättävät tunteita niin skaala on loppujen lopuksi aika pieni, suurinta osaa teksteistä leimaa haikeus ja pieni suru. Ilon hetkiä olisi saanut mahtua joukkoon enemmän.

"Sitten tytöistä muodostettiin oma ryhmä ja naisopettaja tuli näyttämään heille, miten ommellaan. Se oli Nwamgban mielestä typerää: hänen kylässään tytöt oppivat tekemään saviastioita ja ompelu oli miesten työtä."

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija. Tällä kokoelmalla on hyvä aloittaa jos monta sataa sivua pitkä Puolikas keltaista aurinkoa tuntuu tähän hetkeen liian isolta urakalta.

Talvi on tänä vuonna tuntunut todella pitkältä, vaikka lunta ja pakkasta saatiin kunnolla vasta joulun jälkeen. Lieneekö lomien puutteesta johtuvaa uupumusta? Onneksi ympärillä on ihania ihmisiä ja muutenkin paljon hyvää ja kivaa ja kohta on kevät, aurinko auttaa.


Oispa kunnon kamera ni sais kunnon kuvia tämmösistä jännittävistä pakkasöistä. Oli muuten kylmä!

Viime aikojen musiikillinen lemppari on ollut pitkästä pitkästä aikaa Sydän, sydän. Onkohan niiden uusi levy hyvä??