Rupu haltuun! Vieraita ja kasvispiirakkaa.

Nyt on asutettu Rupua yli viikko ja alkujärkytys alkaa tuntua vain kaukaiselta ikävältä muistolta. Tavarat ovat löytäneet paikkansa ja viimeiset laatikot on purettu.

Ruokailu"tila"

Lyhyt matka keittiöön

Dvd-hyllystä löytyvät kaksi ponia, jotka ovat kulkeneet mukanani ikuisuuden

Keittiöstä käytävää pitkin eteiseen...

Ruokailutilan vieressä on "työhuone"....

...Josta onkin ihan lyhyt matka "makuuhuoneeseen". Makuuhuone saattaa näyttää kovin ahtaalta ja ehkä hieman onkin sitä, mutta jotenkin tuo kirjahylly tekee tuosta "makkarista" ihanan suojaisan. Ja yöpöytäkin on kirjahyllyn takana piilossa, joten ei haittaa jos kirjat ja rasvapurkit on hujan hajan. Ei näytä sotkuiselta!

Yöpöytänurkka

Rupussa vietettiin eilen maailman nopeimpia ja samalla maailman pienempiä tupareita. Vaikka ihmisiä saapui paikalle vain kourallinen oli mukavaa, että yhtenä iltana oli seuraa! Paikalle saapuneet palkittiin kasvispiirakalla, joka syntyy jotenkin näin:

Ainekset:

Piirakan pohja:

200g margariinia/voita

2tl leivinjauhetta

6dl jauhoja

2 munaa

1,5dl ruokakermaa

Täyte:

Parsakaalia

Fetaa

Aurinkokuivattujatomaatteja

3 munaa

1 prk Valion kolmen juuston kermaa

Herbes de Provence yrttimaustetta (tai muita yrttejä, mikä nyt kellekkin maistuu)

Sitruunapippuria

Rasva kannattaa ottaa noin 20 minuuttia ennen leipomispuuhia huoneenlämpöön lämpiämään.

Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Jauhoseokseen lisätään pehmennyt (ei siis sulatettu!) rasva "nyppimällä", mitään vatkainta ei siis tarvita vaan rasva nypitään jauhojen joukkoon, tapahtuma näyttää suunnilleen tältä:

...ja lopputulos suunnilleen tältä:

Väliin mainos! Mikäli jauhoja kuluu taloudessa vähän kannattaa ehdottomasti suosia luomuvehnäjauhoja. Maksavat toki hieman enemmän kuin tavalliset jauhot, mutta eipä pääse talous kaatumaan, jos jauhoja menee vähitellen.

Parsakaalia kannattaa keittää hieman ennen sen nakkaamista piirakkaan. Olen kyllä mielestäni joskus laittanut mukaan myös ilman esikypsentämistä, mutta nyt kun oli vieraita tulossa piti pelata varman päälle.

Parsa kattilaan! Sit vaan keitellään niin pitkään, että kukinnot ovat suunnilleen kypsiä. Mikäli kotoa löytyy höyrytysritilä, niin se on loistava apukaveri tähän hommaan. Rupussa ei oo ritilää, Lahden kodista löytyy.

Tällä kertaa valutin myös aurinkotomaateista öljyä pois ennen niiden käyttämistä. Kupin päälle pikku siivilä ja tomaatit siihen odottamaan. Ylimääräistä öljyä valuu alla olevaan kuppiin. Tää on tietty makuasia, että miten öljyisistä tomaateista pitää.

Palataan kuitenkin takaisin pohjan tekemiseen! Kun jauhot ja rasva on nypitty yhteen lisätään joukkoon munat yksi kerrallaan (2kpl). Munien jälkeen laitetaan 1,5dl kermaa ja sekoitetaan tasaiseksi. Käsin edelleen. Eikä laiteta koko purkkia! Loppuliru menee täytteen joukkoon.

Valmis taikina painellaan sitten jauhoisin käsin pellille.

Valmis taikina

Pellille paineltuna

Pohjan päälle sitten ripotellaan tää esikeitetty ja pienemmäksi pilkottu parsakaali, aurinkotomaatit ja pilkottu feta, sekä mausteet.

Tää on miun ehdoton lempparifeta sillon ku laitan ruokaa. Salaattiin menee muutkin, mutta tää sopi loistavasti muuhunkin ruuanlaittoon.

Melkein valmista!

Näyttää kyllä jo aika hyvältä...

Jos jollekkin tuo Herbes de Provence ei oo tuttu niin sitä löytyy tämmösestä pussista:

Pohjan päälle tarvitaan vielä tietenkin kuorrute! Munat (3kpl) rikotaan johonkin kuppiin ja niiden rakenne vatkataan rikki. Joukkoon lisätään valion kolmen juuston kerma (noita makukermoja on toki muitakin, sieltä voi valkata sen, mikä saattais miellyttää itseä eniten) ja sen ylijääneen kerman loppu (kun pohjaan sitä kermaa meni 1,5dl ja purkissa on 2dl).

Ja sitten koko komeus kaadetaan piirakan päälle! Uuniin 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Valmis!!

Myös illan emäntä valmiina!

Khihi

Rupun asuttaminen ja sisustaminen

Ensimmäinen itsenäisen asumisen viikko on saavuttanut puolivälin, jes! Tunnen itseni aikuiseksi.

Vieläkin hetkittäin tuntuu hieman epätodelliselta olla täällä. Yöt olen kuitenkin nukkunut hyvin ja oma tila tuntuu hyvältä. Vaikka toki solussakin oli hyvä asua ja oma kokemuksensa sekin. Millainenkohan tyttö sinne muuttaa tilalle?

Mutta nyt ollaan Rupussa!

Rupussa on jo kokattu...

...Ja saatu joulun 2011 joululahjalamppu kattoon (vihdoin! solussa en koskaan saanut aikaiseksi)

On muistettu myös istahtaa alas ja rentoutua...

'

...Ja ilmeisesti vietetty pikkujouluja??? (kuva ilmestyi kameraani koulupäiväni aikana, en siis itse ollut näissä bileissä mukana)

Itkettyäni rumaa asuntoa ja vessaa facebookissa Valittaja-Veera vinkkasi, että ruman vessan rumuus kannattaa ottaa inspiraation lähteeksi. Siispä vessasta löytyy nyt Kotiteollisuuden poijjaat, mitäs muutakaan.

Muumi löytyy vessan oven toiselta puolelta

Hajuvaaravyöhyke-eteiseen muuttivat itsemurhapuput...

Ja tv-tason päälle lapsuusmuistoja: pikkumaton olen tehnyt itse 8- tai 9 -vuotiaana. Puput olen ostanut samoihin aikoihin, pääsivät nyt sekä puput, että tuo tekstiili ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen pois muistojen laatikosta.

(Tahra on steariinia)

Amandan lapsuudestä löytyi vielä lisää pupuja! Elämäni ensimmäisiä akryylimaalauksia! Olen tehnyt tämän muistaakseni  9-vuotiaana? Tai 10-vuotiaana? Harmi ettei vuosilukua ole kirjattu ylös. Olin muuten äärimmäisen ylpeä tästä teoksesta ja pidin sitä erityisen onnistuneena, vaikka tuo vadelmapuska jäikin hieman epämääräiseksi. Tämäkin pääsee nyt muistojen laatikosta seinälle asti!

Kaikkien pupujen (ja muumien) lisäksi paikalla on myös yksi possu

Kokonaisempia kuvia asunnosta tulee sitten kun viimeiset laatikot on saatu pois jaloista pyörimästä.

Rupun asuttaminen on alkanut!

Muuttostressi ja muutto ovat vihdoin ohi!

Olen saanut viime aikoina valtavan paljon apua ja olen äärimmäisen kiitollinen jokaiselle minua auttaneelle. Ilman teitä rakkaat toverit en olisi ehkä enää järjissäni... Mutta nyt kaikki stressi on ohi ja Rupun asuttaminen on siis alkanut.
Perjantaina oli siis itse muutto, lauantaina asunnon täydentäminen ikealla ja sunnuntaina "lepopäivä", eli vähän vähemmän hommaa.

Asun ensimmäistä kertaa elämässäni yksin, jännittävää!

Rupu siis sijaitsee Itä-Pasilassa talossa, jossa on paljon vaihto-opiskelijoita. Rappukäytävässä on aina pieniä ylläreitä, enkä ole toistaiseksi kohdannut yhtäkään suomea puhuvaa naapuria. Mielenkiintoinen vuosi siis tulossa. Rappukäytävässä tuoksahtaa tunkkaisuus ja välillä tupakka ja kieltämättä ensimmäiset päivät Rupussa ovat menneet nenä ja korvat auki.

Vaatekaappi ja liinavaatteet sijaitsevat eteisessä hajuvaaravyöhykkeellä (vaikka onneksi asunnon ja käytävän väliset ovet blokkaavat hajut hyvin pois), joten tuoksukynttilät tulevat olemaan kovassa käytössä. Vuoroaan odottavia kynttilöitä voi säilyttää kätevästi vaatekaapissa vaatteiden joukossa niin tuoksuvat ennemmin sitten vaikkapa omenalta kuin tupakilta! Mutta tuoksukynttilät ja huonetuoksut lienevät Rupun asuttajan avainsanoja. Hyvistä keinoista tuoksuttaa huone/vaatekaappi saa vinkata.

Asunto alkaa kuitenkin näyttää jo ihan kivalta ja huonekalut ovat löytäneet paikkansa. Vielä on muutama laatikko purkamatta ja pienet sälät etsivät paikkaansa. Selvästi voiton puolella kuitenkin ollaan jo!

Asunnon sisustaminen soluun verrattuna on tietenkin erilaista ja tuntuu helpommalta kun kaikki tila on omaa tilaa. Sisustaminen tuntuu myös ehkä tärkeämmältä. Enää ei ole omaa huonetta vaan oma koti. Oma oma oma.

Hallittu kaaos

         O-P muisti minua jääkaappirunolla

Solutoverit pitivät huolen siitä, että viinin juonti jatkuu jatkossakin!

Iittalan Essencet tulivat tuparilahjana äidiltä ja Jukalta

Siivousapuna ollut ystävä Ii piti huolen siitä, että uuden stressin osuessa tielle löytyy keinot hallita sitä (olen jo hieman koukussa tähän lämpöihanuuteen)

Ensimmäinen ilta ja aamu oltiin ilman ruokapöytää. Menihän se näinkin.

Lauantaina äiti ja Jukka tulivat ikea-avuksi. Tupatarkastajaksi jäi pikkusisko.

Lauantaina Rupun kunniaksi nautittiin kuoharia uusista ikealaseista, kylkiäisenä viinirypäleitä ja suklaata.

Parit erät Fluxxia...

Jääkaappi innosti myös Pikkusiskoa runoilemaan

Nyt ollaan täällä. Voi tosin olla, että muutaman kuukauden päästä Rupua asuttaa kanssani kaksi marsua... Niiden mukana tulee ainakin oma tuoksunsa.

Muuton jälkeen

Eräässä edellisessä blogimerkinnässäni pohdin sitä, kuinka jännää voi olla seurata ensi syksynä syysmyrskyjä kun asuu näin korkealla. Pyyntöni selvästi kuultiin jollain korkeammalla tasolla, sillä tänä aamuna kun Rupun ikkunasta katsoo ulos niin märkää on ja itseasiassa tuo vesisade juurikin oli se asia, joka minut tänään herätti.

Onnea uuteen kotiin, tästä alkaa Rupun asuttaminen!

P.S. Kunnon siivouksen ja omien huonekalujen jälkeen tilanne ei näytä enää ollenkaan niin pahalta.