Rupuun rakkaita vieraita, ruokalistalla vegepurilaiset

Kesä on hellinyt Helsinkiä ja mennyt viikko on ilahduttanut minua. Maanantai-iltana Pikkusisko saapui jälleen vieraaksi ja tiistaina joukko täydentyi O-P:lla. O-P:lla oli tiistaina juhlapäivä ja koska omanikin oli juuri hiljattain päätimme kolmisin juhlistaa kahden ihmisen uutta ikävuotta. Pikkusisko eli edellisenä päivänä ennen Helsinkiin lähtöä leiponut meille synttärimuffinseja! Maailman hienoin yllätys!

Lahjapöytä ja muffinsit

Muffinsi Muumipeikon päällä

Paketeissa oli yhteinen synttärilahja Parikkalasta, Pikkusiskolta lahjat meille molemmille ja miun lahja O-P:lle.

Kaivattuja Siirtolapuutarha teekuppeja tuli lisää. Tervetuloa Rupuun teelle! Siirtolakupeista yksi tuli Pikkusiskolta ja kaksi Parikkalasta. Kyllä tän tytön lempparit tiedetään!

Kun jälkiruoka oli syöty oli illemmalla aika tehdä pääruuaksi vegepurilaisia. Lihan tiputtua ruokavaliosta lähes kokonaan pois pohdin (surullista kyllä) hampurilaisten osaa elämässäni. Pidän hampurilaisista, varsinkin itsetehdyistä, joissa on on kunnon jauhelihapihvi. O-P:n kanssa on kuitenkin kaivettiin netistä varsin kelpo soijarouhepihviohje, eli hampurilaisia on saatu edelleen. Lopputulos on ollut toimiva ja hampurilaiset ovat maistuneet myös lihasta tykkääville!

Alkuperäisen ohjeen voit löytää täältä, mutta kerron sen sinulle myös kirjalliskuvallisesti. Luon itsestäni melkoista kokkaajailluusiota, vaikka oikeasti O-P laittaa meillä ruuan. Mie vaan pilkon.

Soijarouhepihvit:

Ainekset:

1 dl soijarouhetta

2dl vettä

1 kasvisliemikuutio (itse en käytä)

1dl ruokakermaa

0,5 dl korppujauhoja

2rkl auringonkukan siemeniä (itse en käytä)

2rkl seesamin siemeniä

2 kananmunaa

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

mausteita

-----> Tästä tulee kahdelle syöjälle hyvä satsi. Jos on enemmän syöjiä, tuplaa kaikki!

Turvota korppujauhot ruokakermassa.

Kas, näin! Haarukka on muuten ihan paras väline tän koko taikinan sekoittamiseen.

Pannulla kuumennetaan vettä (1 osa soijarouhetta, 2 osaa vettä), kiehuvaan veteen heitetään rouheet mukaan. Kun vesi on kiehunut pois soijarouhetta voi paistaa ja maustaa. Soijarouheen kanssa oikein maustaminen on oikeastaan onnistumisen a ja o, rouhehan ei itsessään maistu juuri miltään. Lisää tarvittaessa vähän öljyä, ettei rouheet kärtsää. Me ei alkuperäisessä ohjeessa mainittua kasvisliemikuutioita käytä, vaan ollaan maustettu soijarouhetta mustapippurilla, soijakastikkeella, suolalla, paprikajauheella... Samalla tapaa kuin jauhelihaa.

On muuten ihan puppua, että soijarouhe maistuu jauhelihalta. Mikäli odotat jauhelihaa petyt. Sen sijaan hyvin valmistettu soijarouhe maistuu oikein hyvältä!

Paistettu ja maustettu soijarouhe lisätään kerma-korppujauhoseokseen. Tässä välissä sipulit voi heittää pannulle ja siemenet taikinaan. Me ei olla noita auringonkukan siemeniä käytetty ollenkaan, pelkät seesamit on riittäny.

Sipulit paistumassa. Samalla pannulla mennään, rouheen rippeitä on turha pestä välissä pois.

Sesamfrö!

Sipulien paistuessa taikinaan heitellään munat. Ja taas sekoitetaan.

Tehtiin siis tupla-annos, siksi neljä munaa menossa kahden sijaan. 

Sit vielä sipulit joukkoon ja valmista on! Valmis taikina näyttää suunnilleen tältä. Alkuperäinen ohje kehoittaa maistamaan tarvitseeko taikina enemmän suolaa. Itse en kyllä raakamunapaistettusoijarouhe/sipuli-kerma-jauho-seosta raakana suuhuni pistä.

Kokkimestarina meillä toimii O-P ja hän on todennut että helpoimmalla pihvit saa pannulle läväyttämällä sitä käsin pannulle sopivan määrän.

plop!

Paistuu, paistuu!

Syntyy, syntyy...

Väliin tietenkin cheddaria, kasviksia, majoneesia... Mistä nyt kukakin pitää. Sämpylät haettiin tällä kertaa lidlistä, jossa on nykyään tuoretta leipää päivittäin myynnissä. O-P yleensä vielä pyöräyttää sämpylät nopeesti pannulla, jolloin ne on päältä rapeat ja sisältä pehmeät. Namskis!

Vegepurilainen!

Illalla pelattiin vielä uutta peliä. 7 Wonders!!

Uusi peli, uusi kuppi

Kameran kuvamateriaali paljasti keittiön ikkunalaudalla asustavan possun olevan pieni ruokavaras...

Rupu haltuun! Vieraita ja kasvispiirakkaa.

Nyt on asutettu Rupua yli viikko ja alkujärkytys alkaa tuntua vain kaukaiselta ikävältä muistolta. Tavarat ovat löytäneet paikkansa ja viimeiset laatikot on purettu.

Ruokailu"tila"

Lyhyt matka keittiöön

Dvd-hyllystä löytyvät kaksi ponia, jotka ovat kulkeneet mukanani ikuisuuden

Keittiöstä käytävää pitkin eteiseen...

Ruokailutilan vieressä on "työhuone"....

...Josta onkin ihan lyhyt matka "makuuhuoneeseen". Makuuhuone saattaa näyttää kovin ahtaalta ja ehkä hieman onkin sitä, mutta jotenkin tuo kirjahylly tekee tuosta "makkarista" ihanan suojaisan. Ja yöpöytäkin on kirjahyllyn takana piilossa, joten ei haittaa jos kirjat ja rasvapurkit on hujan hajan. Ei näytä sotkuiselta!

Yöpöytänurkka

Rupussa vietettiin eilen maailman nopeimpia ja samalla maailman pienempiä tupareita. Vaikka ihmisiä saapui paikalle vain kourallinen oli mukavaa, että yhtenä iltana oli seuraa! Paikalle saapuneet palkittiin kasvispiirakalla, joka syntyy jotenkin näin:

Ainekset:

Piirakan pohja:

200g margariinia/voita

2tl leivinjauhetta

6dl jauhoja

2 munaa

1,5dl ruokakermaa

Täyte:

Parsakaalia

Fetaa

Aurinkokuivattujatomaatteja

3 munaa

1 prk Valion kolmen juuston kermaa

Herbes de Provence yrttimaustetta (tai muita yrttejä, mikä nyt kellekkin maistuu)

Sitruunapippuria

Rasva kannattaa ottaa noin 20 minuuttia ennen leipomispuuhia huoneenlämpöön lämpiämään.

Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Jauhoseokseen lisätään pehmennyt (ei siis sulatettu!) rasva "nyppimällä", mitään vatkainta ei siis tarvita vaan rasva nypitään jauhojen joukkoon, tapahtuma näyttää suunnilleen tältä:

...ja lopputulos suunnilleen tältä:

Väliin mainos! Mikäli jauhoja kuluu taloudessa vähän kannattaa ehdottomasti suosia luomuvehnäjauhoja. Maksavat toki hieman enemmän kuin tavalliset jauhot, mutta eipä pääse talous kaatumaan, jos jauhoja menee vähitellen.

Parsakaalia kannattaa keittää hieman ennen sen nakkaamista piirakkaan. Olen kyllä mielestäni joskus laittanut mukaan myös ilman esikypsentämistä, mutta nyt kun oli vieraita tulossa piti pelata varman päälle.

Parsa kattilaan! Sit vaan keitellään niin pitkään, että kukinnot ovat suunnilleen kypsiä. Mikäli kotoa löytyy höyrytysritilä, niin se on loistava apukaveri tähän hommaan. Rupussa ei oo ritilää, Lahden kodista löytyy.

Tällä kertaa valutin myös aurinkotomaateista öljyä pois ennen niiden käyttämistä. Kupin päälle pikku siivilä ja tomaatit siihen odottamaan. Ylimääräistä öljyä valuu alla olevaan kuppiin. Tää on tietty makuasia, että miten öljyisistä tomaateista pitää.

Palataan kuitenkin takaisin pohjan tekemiseen! Kun jauhot ja rasva on nypitty yhteen lisätään joukkoon munat yksi kerrallaan (2kpl). Munien jälkeen laitetaan 1,5dl kermaa ja sekoitetaan tasaiseksi. Käsin edelleen. Eikä laiteta koko purkkia! Loppuliru menee täytteen joukkoon.

Valmis taikina painellaan sitten jauhoisin käsin pellille.

Valmis taikina

Pellille paineltuna

Pohjan päälle sitten ripotellaan tää esikeitetty ja pienemmäksi pilkottu parsakaali, aurinkotomaatit ja pilkottu feta, sekä mausteet.

Tää on miun ehdoton lempparifeta sillon ku laitan ruokaa. Salaattiin menee muutkin, mutta tää sopi loistavasti muuhunkin ruuanlaittoon.

Melkein valmista!

Näyttää kyllä jo aika hyvältä...

Jos jollekkin tuo Herbes de Provence ei oo tuttu niin sitä löytyy tämmösestä pussista:

Pohjan päälle tarvitaan vielä tietenkin kuorrute! Munat (3kpl) rikotaan johonkin kuppiin ja niiden rakenne vatkataan rikki. Joukkoon lisätään valion kolmen juuston kerma (noita makukermoja on toki muitakin, sieltä voi valkata sen, mikä saattais miellyttää itseä eniten) ja sen ylijääneen kerman loppu (kun pohjaan sitä kermaa meni 1,5dl ja purkissa on 2dl).

Ja sitten koko komeus kaadetaan piirakan päälle! Uuniin 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Valmis!!

Myös illan emäntä valmiina!

Khihi

Kesäinen kasvispasta, onnistunut kokeilu!

Viikonloppu koostuu projektista O-P:n jääkaapin tyhjentäminen. Hän lähtee kesäksi Parikkalaan rautaa takomaan, joten jääkaapista ja pakastimesta on syötävä asioita pois. Tänään piti päästä eroon aurinkokuivatuista tomaateista ja päätimme pitkästä aikaa tehdä "kattilapastaa". Ekan opiskeluvuoden aikana teimme silloin tällöin pastaruokaa, johon paistoimme kasviksia ja kinkkua, paistetut asiat heitettiin kattilaan keitetyn pastan seuraksi ja perään vielä hieman tuorejuustoa. Niin hyvää, niin rasvaista. Kinkun kuitenkin pudottua pois ruokavaliosta myös kattilapastan tekeminen on jäänyt. Tänään oli siis oiva hetki kehitellä hyvä vegeversio entisestä suosikista.

Lähtökohtana siis aurinkokuivatut tomaatit ja kaupassa pohdimme, mitä sen kanssa voisi syödä. Ruokaan tulee tietenkin aina myös sipulia ja valkosipulia. Aurinkotomaattien (puhun yleensä aurinkotomaateista, kätevä lyhenne) kanssa sopii yhteen herkkusienet. Ja avokadoa voi laittaa tietenkin kaikkeen. Ja paprikaa. Koko komeus oli tarkoitus kruunata fetalla, mutta kaupassa jouduimme mainonnan uhreiksi! Maistiaisena tarjolla oli marinoitua cheddaria ja oli niin hyvää, että mukaan oli pakko ottaa pala tuota jumalaista juustoa ja loistavaa valmismaustetta!

Mausteseos oli siis tuollaista Santa Marian valmista juttua. Sisälsi mm. kolmea eri chiliä ja cayennepippuria. En ole itse mikään tulisen ruuan ystävä, mutta kun tuota laittaa maltillisesti, niin maku on mukavan lämmin, ei polttava. Pilkotun cheddarin joukkoon siis oliiviöljyä ja tätä. Sopivassa suhteessa molempia- juustojen ei ole tarkoitus uida öljyssä ja maustetta

 kannattaa heitellä oman maun mukaan.

Tämmöstä siitä sitten tulee, noms!

Laitettiin ekana juustot marinoitumaan, että maustuvat hiukan, sitten pilkotut sipulit pannulle ja perään paprikat ja herkkusienet (eikä mitään tölkkikamaa tietenkään).

Kuullotettujen sipuleiden joukkoon herkkusienet ja paprikat.

Tää on mun suosikkipasta. Tykkään tuosta suikeromuodosta ja täysjyvää sen tietenkin olla pitää silloin kun pastaa syödään. Ruispastakin toimii.

Itse käytän aurinkotomaatit aina paperin kautta, ovat niin öljyisiä muutenkin, että hieman voi jättää pois. Usein teen myös niin, että ensin siivilöin aurinkotomaattien öljyn pois (siis laitan tomaatit siivilään ja kupin alle, johon öljy valuu) ja kuivailen sitten tomaatit vielä talouspaperiin. Kuivattelun jälkeen laitettiin aurinkotomaatit hetkeksi pannulle sipulin, paprikan ja herkkusienten seuraksi.

Avokadoa, tietenkin!

Keitetty pasta huuhdellaan ja kattilaan heitetään asiat pannulta ja avokadot ja marinoidut cheddarkuutiot (avokadoa ja cheddaria ei siis paistella, sulaisivat vaan pois!)

Lisättiin kattilaan vielä hieman tuota Santa Marian tapas spice mixiä ja kuivattua basillikaa. Maku tulee kuitenkin pääasiassa tuosta tapasmausteesta, kannattaa siis maistella ettei jää liian miedoksi.

Tältä se sit näytti!

Ja niin hyvää oli, että piti nuolla lusikka!

Varsin onnistunut ruokakokeilu mielestäni. Cheddar on tietenkin melkoisen rasvaista ja kalorista, mutta jos ei päivittäin cheddaria vedä niin tuskin tuo on kuolemaksi. Pala mikä ruokaan ostettiin oli 150g ja se tietenkin meni jotakuinkin kahteen napaan.

Noi marinoidut juustot sopisi varmasti loistavasti myös salaattiin, aion ehdottomasti jossain vaiheessa kokeilla!