Enkä edes tiedä miksi. Tiesin, että tulevassa talossani asuu paljon vaihtareita ja että se myös näkyy ja kuuluu kiinteistössä. Rappukäytävässä haiskahtikin kivasti tupakka ja edellinen asukki kertoi, että kyllä noita bileitä on aika usein keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Huoneisto oli ihan ok, sellainen perushoas. Ruma muovimatto, kammottava vessa.
Ja vaikka loppujen lopuksi mikään ei tullut yllätyksenä, silti yks kaks muutto alkoikin pelottaa aivan valtavasti. Olin varma, että nyt olen tehnyt elämäni typerimmän virheen. Luopunut turhaan solusta, jossa on ollut ihan hyvä asua. Yksiöön oli päästävä ja senhän mie sain ja sitten alkoi ahdistaa.
Länsi-Pasila on kaunis, Itä-Pasila jännittävä, mutta ei siinäkään mitään vikaan varmaan ole. Jännitän ehkä tulevia vaihtarinaapureitani (jotka voi myöskin olla kivoja, mutta mie oon mummo ja tykkään nukkua yöllä). Ja kai se on normaalia, että muutos jännittää. Kyllä mua jännitti tähänkin muuttaminen. Tuntemattomat kämppikset, ensimmäinen opiskelija-asunto. Ja nyt vaikka olen vapaaehtoisesti täältä lähtemässä niin silti muutos pelottaa. Aika paljonkin.
Lännen soluun illalla palattuani mietin, että kuinka monta kuukautta mun pitää asua idässä, että voin jälleen pyytää ihmisiä muuttoavuksi.
Parissa päivässä mieli on kuitenkin tasaantunut. Kämppä ei seuraavana päivänä näyttänyt niin pelottavalta, eikä se tupakka omassa asunnossa haise. Ei aina edes rapussa. Tänään ystävä Iin kanssa puunasimme koko paikan putipuhtaaksi ja hieman ällöttävä vessakin muuttui niin puhtaaksi, että voisin nukkua siellä.
Nyt ei enää pelota ja ne vaihtaritkii tulee vasta syksyllä. Siihen asti voinen asua suht onnellisena rakkaassa rupussani.
Opasteet kertovat mihin mennä
Vaihtarit eivät usko graffitin voimaan (please, smoke outside!)
Rupu tiistaina, siis ennen siivousta ja ennen muuttoa.
Piha, näkymä ranskalaiselta parvekkeeltani
Itä-Pasila, näkymä ranskalaiselta parvekkeeltani
Oman oven vierestä, rappukäytävän seinämaalaus (onneksi kuva ei haise)
Kyllä tästä vielä tulee ihan hyvä
P.S. Tyttiläblogin Tytti nimesi entisen asuntonsa (ja nykyisen bloginsa) Tyttiläksi, jota pidin hauskana ideana. Tästä innostuneena halusin ristiä oman ensimmäisen yksiöni, kämppä sai nimen rupu. Onneksi pikkusisko lohdutti, että ehkä siitä tulee rakas rupu ja sillä fiiliksellä tähdätään kohti huomista muuttoa!
