maanantai 13. helmikuuta 2012

Novelleja

Hitaasti yskien uusi blogi käynnistyy, vaan ehkä tämä tästä. Tämän kanssa ei onneksi tarvitse olla kiire, kiirettä nimittäin piisaa elämässä muutenkin.

Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa (Half of a Yellow Sun, 2009) teki miuhun aika ison vaikutuksen tuossa loppusyksystä, joten oli varsin luonnollista tarttua toiseenkin Adichien teokseen. Tällä kertaa vuorossa oli novellikokoelma Huominen on liian kaukana (The Thing Around Your Neck, 2009).

Novellikokoelman teemat pyörivät pitkälti samojen kysymysten ympärillä. Onko Afrikka umpikuja, ovatko ne onnekkaita jotka pääsevät Amerikkaan? Siellähän on kaikilla oma ase ja auto. Pienten yksityiskohtien avulla Adichie osoittaa taidokkaasti odotusten ja kokemusten välisiä yhteentörmäyksiä, pettymyksiä, yllätyksiä. Kuten novellikokoelmissa aina, jotkut tarinat ovat toisia kiinnostavampia ja muutama tarina jäi kyllä niin pahasti auki, että ihan alkoi inhottamaan (positiivinen inhotus).



"Hän näytti minulle kuvia mökistä, ja sinä ihmettelit, miksi sitä sanottiin mökiksi, koska siellä, mistä sinä tulit, sen kokoiset rakennukset olivat pankkeja ja kirkkoja."

Adichien teksteissä pidän erityisesti afrikkalaisista nimistä. Jokainen nimi tarkoittaa aina jotain ja vaikkei henkilöiden nimien merkitystä tarvitse muistaa on niiden lukeminen aina mielenkiintoista. Kuinka erilainen nimikulttuuri!


"Kamara. Se on lyhennetty muoto Kamarachizuoroanyista, joka tarkoittaa 'suokoon Jumala meille kylliksi armoaan.'"


Tämän kokoelman heikkous oli ehkä tekstien liian voimakas yhtäläisyys. Jotenkin miulle jäi lukijana tästä "tasapaksu tunnekokemus". Vaikka tekstit siis herättävät tunteita niin skaala on loppujen lopuksi aika pieni, suurinta osaa teksteistä leimaa haikeus ja pieni suru. Ilon hetkiä olisi saanut mahtua joukkoon enemmän.

"Sitten tytöistä muodostettiin oma ryhmä ja naisopettaja tuli näyttämään heille, miten ommellaan. Se oli Nwamgban mielestä typerää: hänen kylässään tytöt oppivat tekemään saviastioita ja ompelu oli miesten työtä."

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija. Tällä kokoelmalla on hyvä aloittaa jos monta sataa sivua pitkä Puolikas keltaista aurinkoa tuntuu tähän hetkeen liian isolta urakalta.

Talvi on tänä vuonna tuntunut todella pitkältä, vaikka lunta ja pakkasta saatiin kunnolla vasta joulun jälkeen. Lieneekö lomien puutteesta johtuvaa uupumusta? Onneksi ympärillä on ihania ihmisiä ja muutenkin paljon hyvää ja kivaa ja kohta on kevät, aurinko auttaa.


Oispa kunnon kamera ni sais kunnon kuvia tämmösistä jännittävistä pakkasöistä. Oli muuten kylmä!

Viime aikojen musiikillinen lemppari on ollut pitkästä pitkästä aikaa Sydän, sydän. Onkohan niiden uusi levy hyvä??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti